Helsingissä on tänään ollut tuulinen päivä. Viikonlopun kesäisen lämmin sää on hieman lauhtunut ja taivaalle on alkanut kerääntyä tummia pilviä. Aurinko paistaa aika ajoin pilvien seasta, sillä taivas ole aivan päässyt umpeutumaan uhkaavan harmaan pilvipeiton taakse. Kova tuuli on pöllyttänyt katuhiekan taas ilmaan. Ajoittain navakat tuulenpuuskat ovat pyörittäneet suuria tomupilviä aukeilla paikoilla. Silmät ovat saaneet hiekkapesun, kun eteenpäin pitää katsoa ja kostuneet näköaistimet ovat yrittäneet huuhdella vieraita partikkeleita linsseiltään. Hienojakoinen hiekka on tunkeutunut myös suuhun, nenään ja lopulta keuhkoihin niin, että välillä on yskittänyt. Epämukavaa katujenmittausta ei mitenkään ole ainakaan parantanut edessä kulkevat tupakoijat, joiden savut pelmahtavat päin takana tulevan kasvoja.

Eilistä kuvankaunista kevätpäivää voi muistella vaikkapa ajankohtaisella videolla. Käväisin sunnuntaina kaupungilla ja päätin körötellä jonkin matkaa ratikalla. Pysäkille saapui kuin tilauksesta seiskan vaunu, ja niinpä astuin sisään. Maksettuani matkan istahdin ikkunan viereen ja kaivoin taskukamerani esiin. Spåra oli matkalla Senaatintorin suuntaan, joten mieleeni juolahti kokeilla ensimmäistä kertaa digikamerani videointiominaisuutta. Uudet digipokkarit ovat todella monipuolisia. Niillä saa korkeatasoisia valokuvia ja hämmästyttävän hyviä videoleikkeitä. Kevätvideoni ei ole juuri minuuttia pidempi, mutta silti muistikortille kertyi hulppea 102 megatavun AVI-tiedosto. Tiedoston kokoon vaikutti valitsemani kuvakoko 640x480 pikseliä sekä muutenkin parhaat mahdolliset säädöt niin kuvan kuin äänenkin suhteen.

Videota katsellessa voi unohtaa tämän päivän harmaan taivaan ja uhkaavan vesisateen. Pääkaupunkiseudulla ei sateesta ole vielä tietoa, mutta aamun säätiedotuksen mukaan pohjoisempana olisi tänään tullut alas jopa räntää. Nämä tiedot muistuttavat erehdyttävästi takavuosien vappusäitä. Ehkäpä tämänkertainen auringon hemmottelu oli vain tuulahdus tulevasta ja säätyyppi palautuu pian normaaliksi.