Syyskuu on ollut tähän asti melkoisen sateinen. Märkä keli tähän aikaan vuodesta ei ole yllätys, mutta sateiden runsaus alkaa jo hermostuttaa. Sadesäähän on varustauduttava. Päälleen on puettava sadevaatteet, kuten sadetakki ja kumisaappaat. Lisäksi kädessään pitää kantaa sateenvarjoa. Olo tuntuu tukalalta kaikkien näiden varusteiden alla. Toinen käsi on kahlittuna tippakeppiin, mistä seuraa osittainen vapaudenmenetyksen tunne. Vaikka tänään on ollut autoton päivä myös täällä pääkaupungissa, ei liikenne ole siitä hiljentynyt. Päinvastoin, tällaisena sadepäivänä ihmiset käyttävät mielellään omaa autoaan, jotta ei kastuisi senkään vertaa, mitä mahdollisesti voisivat kävellessään lähimmälle bussipysäkille. Autoilijat ovat myös unohtaneet jalankulkijat ja ajavat edelleen entisellä vauhdilla vesilätäköihin kastellen ohikulkijan pahemman kerran. Yllättävän moni tuli tänäänkin toimeen ilman minkäänlaista sadevarustusta, vaikka sade oli päivällä erityisen kastelevainen. Moni yritti raivata tietään taivaalta putoavien sadepisaroiden alla ilman sateenvarjoa. Vielä harvemmalla oli sadetakki ja kumisaappaisillaan käyskenteleviä sai oikein etsiä.

Suomessa on tavattu kokea ilmastonmuutos neljä kertaa vuodessa tasaisin väliajoin. Kaunis ja lämmin kesä muuttuu hiljalleen kolean kosteaksi ja lopulta jäätävän kylmäksi. Pakkaset hellittävät onneksi pian ja keli muuttuu jälleen miellyttävän leppeäksi vaihtuakseen jälleen kesän lämpöön. Aurinkoinen ja lämmin syksy on kaunis. Luonto puhkeaa väriloistoonsa ja jättää jäähyväiset suvelle. Sateinen syksy puolestaan painaa mielialat alakuloisiksi. Piristystä tarjoaa vain muisto menneestä kesästä ja toivo uudesta.