Sateinen maanantai-iltapäivä oli tänään taas ennätyksellisen ruuhkainen pääkaupunkiseudulla. Sade tuntuu saavan ihmiset käyttämään joukkokulkuvälineitä enemmän kuin poutainen ja aurinkoinen sää. Kukapa nyt haluaisikaan kastua, vaikka sateenvarjo olisikin matkassa. Sateenvarjo ei pidä paikkoja täysin kuivina. Kengät ja jalat kastuvat helposti, sillä kaduilla on suuria lammikoita ja autoilijat ajavat surutta aivan kuin sadekeliä ei olisikaan. Erityisesti juuri autoilijoiden välinpitämätön suhtautuminen jalankulkijoihin on lisääntynyt parissa vuosikymmenessä merkittävästi. Enää eivät autoilijat juurikaan välitä, kastuuko jalankulkija ohiloiskahtavasta vedestä vai ei. Jalankulkijat eivät ole turvassa myöskään liikennevaloissa. Monet autoilijat ajavat päin punaisia valoja ja suojatien eteen pysähtyneen auton ohi.

Ihmiset ahtautuvat busseihin ja ratikoihin välttääkseen sateen. Bussit myöhästelevät ja juuttuvat yksityisautojen synnyttämiin ruuhkiin. Eräänkin bussin takalasissa oli suuri ajo-ohje, jossa takana tulevia autoilijoita pyydettiin antamaan tietä pysäkiltä kaartavalle bussille. Pyyntö oli esitetty nöyrästi ja etukäteen kiitellen. Ihmettelen kovasti tällaista nöyrtymistä, sillä joukkokulkuvälineillä on kaupunkialueella etuajo-oikeus kääntyessään pysäkiltä takaisin ajoradalle. Ei tällaista lain suomaa oikeutta tarvitse erikseen anella ja pyydellä. Autoilijat vain eivät välitä moisista liikennesäännöistä. Monilla tuntuu olevan kovin kiire ja vain oma etu ajettavanaan. Mitenkähän nykyään ajokortit oikein jaetaan autoilijoille? Välistä tuntuu, että ne arvotaan saajilleen.