Helsingin ydinkeskustassa on laaja tarjonta lounasravintoloita. Monet ketjut ovat vallanneet keskeisimmät paikat tutuilla ravintoloillaan, joita näkee myös Kehä kolmosen ulkopuolella. Italialaistyylinen La Famiglia on yksi keskustan ravintoloista, ja se sijaitsee Keskuskadulla, aivan Aleksin kulmilla ja kuuluisaa Stockmannin tavarataloa vastapäätä. Päätin viikolla käväistä kokeilemassa raflan lounastarjontaa ja astuin sisään. Seisahduin hetkeksi baarin ja ravintolasalin erottaneelle käytävälle katsellakseni ensin vähän ympärilleni, sillä vierailin tässä ravintolassa ensimmäistä kertaa. Melko pian baarin takaa tuli tarjoilijatar ja toivotti minut tervetulleeksi. Kerroin, että olen ensimmäistä kertaa ja tiedustelin, miten lounastaminen toimii ravintolassa. Tarjoilija esitteli nopeasti ravintolasalin ja käytännöt lyhyesti. Lounaan sai joko pöytään tarjoiltuna tai buffetista itse noutaen. Istahdin pitkän pöydän ääreen ja istuin siinä tovin. Kun tarjoilija ei tullut hakemaan tilaustani, nousin ylös ja kysyin ohi kiitäneeltä tarjoilijalta, onko pitkä pöytä kenties varattu. Pöytä oli kuin olikin varattu, ja kun vaihdoin paikkaa ja siirryin peremmälle, laittoi tarjoilija pöydälle varattu-kyltin. Valitsin lyhyemmän pöydän enkä ehtinyt istahtaa, kun tarjoilija kysyi, olenko yksin. Vastasin olevani, jolloin hän kehotti istumaan vastapäisen kahden istuttavan pöydän ääreen. Jälleen ilmestyi varattu-kyltti nyt tuon kuuden hengen pöydälle. Näytti siltä, kuin pöytävaraukset olisi unohtunut merkitä koko ravintolassa. Tämä oli toisaalta ymmärrettävää, sillä olihan kello vasta vähän yli yksitoista ja ravintola oli vain hetki sitten avannut ovensa.

Pääsin vihdoin tilaamaan lounaan ja valitsin lohi-pinaattirisottoa pöytään kannettuna. Kysyin tarjoilijalta, kävikö ravintolassa lounasseteli maksuvälineeksi, johon sain vähän ylimielisen hymähdyksen ja äidillisen totta kai -vastauksen. Annoksen hinta huoneenlämpöisellä vesilasillisella oli 9,70 euroa eikä siihen kuulunut mitään alkuruokaa tai jälkiruokaa kolmen patonginpalan leipäkoria lukuun ottamatta. Ruoka tuli pöytään kohtuullisen odottelun jälkeen, ja annos yllätti pienuudellaan. Lautasella oli pienen nyrkin kokoinen paakku keitettyä riisiä, jonka päälle oli nostettu kapea lohifilee pinaatinlehdillä peiteltynä. Jäin äimistelemään pikkuriikkistä ateriaa niin pitkäksi aikaa, että ohi kulkenut tarjoilija tuli kysymään, oli minulla kaikki kunnossa, kun en ollut vielä aloittanut ruokailua. En valittanut ja pyysin häntä tuomaan laskun, jotta pääsen jatkamaan matkaani nopeammin. Pistelin pienen satsin suihini pikavauhtia, ja täytyy kyllä kehua, että ruuan maku oli kieltämättä herkullinen ja erittäin maukas. Ruuassa ei siis tällä kertaa tainnut olla paljoakaan vikaa, mutta muuten ravintola La Famiglian yleinen atmosfääri ei ollut oikein kehuttava. Sähläily pöytävarausten kanssa, arrogantti henkilökunta ja heikko informointi paikan palveluista jäi negatiivisesti mieleen, mistä seuraa, että tuskin palaan ainakaan lounaalle vähään aikaan.