Ruokailun jälkeen aivot toimivat hetken vajaateholla. Veri pakkautuu vatsanseudulle ja aivot alkavat nukuttaa kroppaa verenvähyydestä. Laskeutuminen siestaan tai näin pohjoisessa päiväunille ei käy hetkessä. Uni hiipii hiljalleen noin puolen tunnin kuluttua ruokailusta. Nukahtamista edesauttaa, jos sattuu osallistumaan tylsääkin tylsempään kokoukseen tai seminaariin. Puheenjohtajan monotoninen ääni ja piirtoheitinesitystä varten sammutetut valot ikään kuin kutsuvat unten maille. Eikä aikaakaan, kun pilkkiminen alkaa.
Olen kahdesti joutunut moiseen kiusaukseen. Ensimmäisellä kerralla joukkomme kokoontui pieneen ahtaaseen ikkunattomaan kokoushuoneeseen, josta happi alkoi pian loppua. Rimpuilin koko pitkästyttävän palaverin ajan unen houkutusta vastaan. Lounas oli juuri syöty, mikä ei missään tapauksessa ainakaan piristänyt mieltäni. Silmät painuivat hiljalleen kiinni. Olin jo jonkin aikaa istunut kuin horroksessa silmät auki. Lopulta en enää voinut vastustaa makeaa unten maille menoa. Hetken kuluttua heräsin puhelimen soittoon. Salamannopeasti tarkistin edessäni olleesta kännykästä, kuka soittaa. Ihmetyksekseni en ollutkaan saanut puhelua. Olin vain nähnyt unta ja heräsin unessa soineeseen puhelimen ääneen.
Toisella kerralla yritin nukkua silmät auki. Olen kuullut jonkun onnistuneen siinä, mutta pääni alkoi painua alaspäin tahdoinpa sitä tai en. Tietyn pisteen ohitettuaan pää nytkähti pikaisesti entiseen asentoonsa. Pilkkiminen onkin noloa, sillä kuka tahansa sivusta seuraava aavistaa yskän. Olen moneen kertaan kirjoittanut viisaista eteläeurooppalaisista ja muista siestaa viettävistä maista. Siellä ollaan oivallettu päiväunien tarve, sillä lounaan nauttimiseen on varattu suomalaisen puolen tunnin sijaan useita tunteja. Monet kaupat ovat kiinni keskellä päivää ja joissakin paikoissa saattaa elämä ikään kuin pysähtyä päivän kuumimpana aikana. Syömiseen tuskin kuluu kahta tai kolmea tuntia, mutta luppoaika käytetäänkin päiväuniin.
Jo vartin nokoset tekevät terää. Ne antavat kummasti voimia iltapäivän askareisiin ja työskentelyn tehokkuus on huipussaan. Suomessakin pitäisi siirtyä tällaiseen yleiseurooppalaiseen kulttuuriin ja rohkeasti vain ottaa päiväunet meikäläisittäin tukevan lounaan päätteeksi. Tietenkin lounasaika pitää ensin siirtää nykyisestä aamiaisajankohdasta myöhempään iltapäivään. Näitä tapoja odotellessani en koe suurtakaan häpeää edelleen pilkkiä keskellä kokousta.