Tänään on Helsingissä ollut yksi parhaimpia kesäpäiviä. Viime aikojen harmaat ja sateiset päivät olivat kerralla pois pyyhityt, kun lauantaipäivä alkoi kauniissa auringonpaisteessa. Paahdetta onkin sitten kestänyt koko päivän, ja sen on saanut havaita kaupungilla kierrellessään. Vastaan on kävellyt toinen toistaan punaisempi kesämies ja -nainen. Ihot punoittavat, kun aurinko on taas yllättäen alkanut paistaa. Lämpöä on riittänyt ulkosalla ja hiostava kuumuus on ajanut ihmiset puistojen puiden varjoon ja ilmastoituihin kauppakeskuksiin. Kaupoissa on näihin aikoihin ollut tilavaa, kun Suomi on kesälomalla ja ihmiset mökeillään tai matkoilla. Muutamat harvat turistit pyörivät pääkaupungissa, jossa tilaa riitti pitkästä aikaa myös joukkokulkuvälineissä. Käyskentelin myöhemmin iltapäivällä kaupungilla ja suuntasin poispäin keskustasta. Kadut kauempana keskikaupungin vilinästä olivat hiljaisia ja toivat mieleeni kesäiset lauantai-iltapäivät 1970-luvulta. Tuolloin eli vielä nelisenkymmentä vuotta sitten kaupat menivät kiinni jo alkuiltapäivästä yhden ja kahden aikaan. Vain harvat kaupat pitivät ovensa avoinna kolmeen asti. Kadut autioituivat ja hiljenivät lähes tyystin.

Kotimatkalla kuljin Kaisaniemen puiston läpi. Siellä täällä ruohikolla makaili auringonpalvojia, joista osa näytti maanneen sijoillaan jo useita tunteja tai kuka ties koko päivän. Selät ja vatsat punaisina paistateltiin päivää. Kymmenet ryhmät olivat kokoontuneet iltapäiväpiknikille, ja puisto oli täynnä elämää. Päivän muotiasuste oli eittämättä aurinkolasit, joiden taakse lähes kaikki olivat verhoutuneet. Kesäpäivä oli houkutellut ihmiset ulos ja tuskin kukaan oli jäänyt sisätiloihin näin kauniina päivänä. Auringonottoa kannattaa kuitenkin harrastaa harkitusti. Tänään näkemäni tuulipunaiset ihot näyttivät paikoitellen pahoilta, joten rauhattomia öitä lienee tiedossa muutamilla.