Kuuntelin taas viikonloppuna George Gershwinin (1898-1937) pianokonserttoa. Kyseistä levytystä minulla ei ole, ja Spotify-tilaukseni päättyi jo vuosia sitten, joten kuuntelen ja katselen musiikkiesityksiä Youtubesta. Konserton päätyttyä Youtube ehdotti tapansa mukaan videoon liittyviä muita esityksiä. Yksi näistä oli niin ikään Gershwinin säveltämä kolminäytöksinen ooppera Porgy ja Bess. Laitoin musiikin soimaan ja ihastuin siihen välittömästi. Sävelteos pohjautuu yhdysvaltalaisen kirjailijan DuBose Heywardin (1885-1940) romaaniin Porgy vuodelta 1925.
Ooppera sai ensi-iltansa Bostonissa syyskuun lopussa vuonna 1935. Erikoiseksi tämän teoksen tekevät sen artistit, jotka ovat mustia esiintyjiä. Tekijät, Gershwin ja Heyward olivat toivoneet, että oopperaa saisivat esittää ainoastaan mustat laulajat. Teos sai kriitikoilta nuivan vastaanoton, sillä monet pitivät sitä enemmänkin musikaalina kuin oopperana. Yleisö kuitenkin tykästyi ennen kaikkea yksittäisiin aarioihin, joista tunnetuin lienee Summertime. Tästä huolimatta Porgy ja Bess ei pysynyt pitkään ohjelmistossa ja palasi suosioon vasta säveltäjän kuoltua. Oopperassa Gershwinin pyrkimys oli yhdistää eurooppalaista orkesterimusiikkia ja amerikkalaiseen jazz- ja kansanmusiikkiin. Esimerkiksi Porgyn esittämän "I got plenty o’ nuttin" taustalla soi banjo, joka on suhteellisen harvinainen soitin eurooppalaisessa orkesterissa. Banjon sävelmät tuovat myös mieleen lännenelokuvista tutut tahdit.
Porgy ja Bess -oopperassa on paljon tuttuja Gershwinin elementtejä. Musiikista on helppo löytää jazz-piirteitä sekä ison orkesterin säveliä. Sävelteosta ei pidäkään verrata italialaisten tai ylipäätään suurten eurooppalaisten oopperasäveltäjien tuotoksiin, sillä se on oman aikansa tuote 1930-luvulta ja ennakkoluulottoman säveltaiturin kädenjälki. Ooppera on ensi-iltansa jälkeen sovitettu elokuvaksi vuonna 1959 sekä televisiotuotantoon lukuisista levytyksistä puhumattakaan. Teos on myös hyvä esimerkki Gershwinin monipuolisesta ja eri musiikkityylejä yhdistelevästä tuotannosta, jota suosittelen lämpimästi kuuntelemaan ennen kuin yhden kerran.