Lauantaisesta Mannerheim ja saksalainen suudelma -teatterikäynnistäni jäi mieleeni muutakin kuin mahtavan erinomainen näytelmä. Esityksen taustalle oli valittu vallan upeaa musiikkia, josta erityisesti mieleeni jäi eräs viulumusiikki. En vain saanut mieleeni, mikä kappale oli kyseessä sen enempää sen säveltäjästä. Halusin kuitenkin kuulla tuon ihanan musiikkikappaleen uudelleen ja niinpä otin vielä samana iltana sähköpostitse yhteyttä Helsingin kaupunginteatterin vastaavaan tiedottajaan Kaisa Pelkoseen. Tiedustelin viestissäni, josko olisi mahdollista saada lista näytelmän taustalla soineista kappaleista. Maanantaina sitten sainkin tuon listan, jonka oli laatinut äänisuunnittelija Eradj Nazimov.

Keräsin listalla olleet kappaleet Spotify-soittolistalle ja aloin kuunnella listaa läpi. Pian vastaan tuli tuttu sävel ja samalla selvisi kaipaamani kappale. Kyseessä oli ranskalaisen Claude Debussyn (1862-1918) tuttu sävellys La fille aux cheveux de lin vuodelta 1909. Kappale on vain noin kaksi ja puoli minuuttia pitkä, mutta se alkaa kauniilla viuluosuudella, jonka kuulee Mannerheim-näytelmän erään kohtauksen taustalla. Vapaasti suomennettuna kappaleen nimi on Pellavatukkainen tyttö, ja se on osa 24-osaisen pianopreludien kokonaisuudesta. Kaunis preludi on ensimmäisessä kirjassa, joita kokonaisuudessa on kaksi. Niistä kummassakin on kaksitoista sävellystä. Debussy sävelsi ensimmäisen kirjan preludit vain muutaman kuukauden aikana vuosina 1909 ja 1910 sekä toisen kirjan vielä vuosina 1912 ja 1913. Näistä juuri Pellavatukkainen tyttö on yksi esitetyimmistä sävellyksistä, enkä lainkaan ihmettele, sillä se on kaunis ja mieleenpainuva. Jälleen kerran salapoliisityöni tuotti tuloksia ja sain jo melkein korvamadoksi muodostuneen kappaleen soittolistalleni. Hieman samanlainen tilanne minulle syntyi kuutisen vuotta sitten, kun metsästin Garbiella Cilmin biisiä. Iso kiitos tästä työstä kuuluu kaupunginteatterin ystävälliselle henkilökunnalle.