Olin vähällä herkistyä tänään iltapäivällä. Istuin nimittäin Helsingin kaupunginteatterin suuren näyttämön katsomossa aplodeeraamassa. Näyttämöllä oli hetki sitten päättynyt kahden ja puolen tunnin kestoinen näytelmä Mannerheim ja saksalainen suudelma. Aivan aluksi on ylistettävä näytelmää ja sen ilmiömäisiä näyttelijöitä. Olin juuri nähnyt uskomattoman hienon esityksen Suomen historiasta, jossa pääosassa oli sotamarsalkkamme Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867-1951). Kaksinäytöksisen näytelmän ensimmäinen puolisko keskittyi vuoden 1918 tapahtumiin ja ennen kaikkea veriseen sisällissotaan. Väliajan jälkeen siirryttiin toiseen näytökseen ja toiseen maailmansotaan, joka tiesi suomalaisille talvisotaa, jatkosotaa ja Lapin sotaa eli vuosiin 1939-1945.

Lyhyessä ajassa katsojat saivat aimo annoksen historiaa ja viihdettä. Näytelmä ei ollut ryppyotsainen dokumentti, vaan asiallisuuksien välissä kuultiin oivaltavia letkautuksia, jotka saivat hymyn huulille aika ajoin. Vaikka aihe olikin vakava, oli käsikirjoittaja Juha Vakkuri saanut muutamiin repliikkeihin mukavia kevennyksiä. Asko Sarkola oli kuin ilmetty Mannerheim aina olemusta ja artikulointia myöten. Myös muut roolisuoritukset olivat jotakuinkin täydellisiä performansseja. Puvustus, lavastus ja maskeeraus saavat minulta niin ikään täydet pisteet. Kaiken kaikkiaan Mannerheim-näytelmä oli ensiluokkaista parhautta. Tuskin olisin voinut iltapäivääni onnistuneemmin enää viettää. Suosittelen lämpimästi esitystä kaikille, jotka pitävät hyvästä teatteriviihteestä.