Nukumme keskimäärin kolmasosan vuorokaudesta. Uni on välttämätön ja erottamaton osa elämäämme, ja sen puute näkyy käyttäytymisessämme hyvin nopeasti. Unen tarve toisaalta vaihtelee iän myötä. Siinä missä vastasyntyneet tarvitsevat leijonanosan päivästä nukkumiseen, riittää aikuisille ja vanhemmalle väestölle kuudesta kahdeksaan tunnin unet. Nukkumaan ei yleensä tarvitse erikseen ryhtyä, sillä keho ja aivotoiminta väsyvät päivän kuluessa ja näin toimivat biologisena kellona pakottaen siten nukkumaan. Pääsääntöisesti nukumme makuuasennossa. Jotkut preferoivat selällään makaamista, toiset taas pitävät enemmän vatsallaan tai kyljellään makoilusta. Toisinaan näkee istuvaltaan torkkuvia, mutta harvoin sentään seisaaltaan nukahtaneita. Nukkuessa keho rentoutuu, joten seisaaltaan torkahtelu tuskin onnistuu.

Sängyssä meillä jokaisella on omat mieltymyksemme. Jotkut käyttävät paksua peittoa kun taas toisille riittää ohuempi huopa. Myös tyynyjen määrä vaihtelee. Joskus kuulee jonkun suorastaan uppoutuvan lukuisten tyynyjen sekaan. Toisilla on käytössä vain yksi tyyny, joko ohut tai paksu tai jotain siltä väliltä. Peittojakin löytyy monia eri kokoja. Tuplapeite, pitkä ja pätkä ovat varmasti ensimmäiset, jotka tulevat mieleen. Talvella tekee mieli käyttää paksumpaa peittoa, koska ulkona paukkuva pakkanen on päivän aikana kylmentänyt varpaat ja kehon. Paksu peitto lämmittää nopeasti ja pitää mukavan pehmeän lämmön aina aamuun asti. Osa meistä peittelee itsensä huolellisesti kiireestä kantapäähän. Toiset vetävät peiton enemmän yläruumiin päälle jättäen varpaat ulkopuolelle. Ehkä se kaikkein miellyttävin tapa käyttää peittoa on vetää se korville ja vaipua sitten hiljakseen unten maille.