Painettu materiaali vähenee jatkuvasti. Perinteikkäät printatut lehdet katoavat vähitellen ja siirtyvät kiihtyvää tahtia digiaikaan. Viimeisin uutinen kertoo 110-vuotiaan Yhteishyvä-lehden ilmestymistiheyden puolittuvan nykyisestä kerran kuukaudessa ilmestyvästä painotuotteesta joka toinen kuukausi ilmestyväksi. Lehti on kokenut ennenkin muutoksia pitkän historiansa aikana aina sanomalehdestä nykyiseen sähköiseen Live-versioon. Vuosien varrella lehtiä on tullut ja mennyt ja niiden ilmestymistä on harvennettu, kunnes koko lehti on kadonnut markkinoilta. Tällaisia muutoksia on koettu erityisesti 2000-luvulla, kun esimerkiksi ikoninen Suosikki-lehti lopetettiin samoin kuin kaupunkilehti City, joka siirtyi nettiin. Osa lukijoista joutuukin opettelemaan aivan uudenlaisen lukutavan, kun tuttua lehteä pitää jatkossa selailla verkossa. Ainakin minulta selailut ovat jääneet enkä ole sittemmin seurannut nettiin siirtyneiden lehtien elämää.

Lehtitoimitukset uskovat vakaasti digitaalisuuteen ja lukijoiden uskollisuuden seuraavan perässä. Kehityssuunta on ymmärrettävä, sillä ovathan digitaalisen nettilehden tuotantokustannukset alhaisemmat kuin painotuotteen, joka pitää ensin latoa, sitten painaa ja lopuksi jakaa lukijoille. Jakelukustannukset ovat eri lähteiden perusteella nykyään jo päätä huimaavia, ja ne muodostavat melkoisen kuluerän lehden toimittamisessa. Painokustannuksetkin ovat kohonneet, joten sähköinen lehti on ainakin taloudellisessa mielessä perusteltu. Digiversio taitaa myös vähän säästää luontoakin, kun paperinvalmistus päästöineen vähenee samoin kuin kuljetus polttoaineineen. Enää tarvitaan vain sähköistä lehteä lukevia lukijoita, jotka siinä sivussa vilkuilevat vähän mainoksiakin. Monet perinteet muuttavat siis muotoaan sähköisellä 2000-luvulla.