Euroopan unioni pyrkii kaikin tavoin lisäämään kilpailua koko unionialueella. Kaikkialla kilpailun lisääminen ei onnistu helposti pitkistä etäisyyksistä johtuen. Elintarvikkeiden rahtaaminen Euroopan äärirajoilta toiselle tulee kalliiksi ja vie aikaa. Viime päivinä on väläytelty mm. maidon tuontia Suomeen. Matkat ovat kuitenkin pitkiä Pohjolan perukoille eivätkä pienet markkinat juuri kiinnosta. Unionin hampaisiin on joutunut myös tekijäoikeuksia valvovat järjestöt. Suomessa erityisesti musiikin tekijäoikeuksia valvova Teosto on tyytymätön komission päätökseen patistaa tekijänoikeusjärjestöt keskinäiseen kilpailuun. Harmiin on luonnollinen selitys. Teosto operoi käytännöllisesti katsoen täysin monopoliasemassa ja hallitsee lähes suvereenisti maamme musiikkiliiketoimintaa. Monopolit luonnollisesti sanelevat hintatason eivätkä ne kilpailun puutteessa juurikaan kehitä alaa. Asiakaspalvelu on olematonta, koska asiakkaista ei tarvitse kynsin hampain pitää kiinni.

Suomi on monopolien luvattu maa ja ehkä viimeinen monopolien saareke maailmassa. Globalisaation kilpailua lietsovat mainingit eivät pääse lyömään suomalaiseen talouselämään samanlaisella voimalla kuin myrskyn silmässä myllertävien valtioiden talouksiin. Tekijänoikeusasiatkin ovat siis vähitellen siirtymässä aidon kilpailun piiriin. Mikäli Teostolle tulee kilpailijoita, voi tästä olla maamme musiikkimarkkinoita vilkastuttava vaikutus. Suomalainen musiikki voi päästä suuremmille, koko Euroopan kattaville markkinoille ja Suomen musiikkimarkkinoilla myynti saattaa kasvaa. Musiikin tekijät ja kustantajat voivat jatkossa valita tekijänoikeusjärjestön, joka edustaa heitä markkinoilla. Kehityksestä ei pitäisi olla haittaa taiteilijoille tai kustantajille, sillä tulevaisuudessa he voivat valita järjestön, joka tarjoaa parhaimmat edut.

Teoston uusin asiakaslehti Teostory (3/2008) on huolissaan kilpailun lisääntymistä tekijänoikeusalalla. Lehti luettelee lukuisia negatiivisia pelkokuvia kilpailun haitoista. Vapautuvat tekijänoikeusmarkkinat nähdään joka kuvakulmasta katsottuna vain huonossa valossa. Mikäli vapaa kilpailu olisi kovin haitallista, tuskinpa komissio olisi edes lähtenyt sitä sitten vapauttamaan. Reaktio on toisaalta hyvin luonnollinen, sillä onhan Teostolla tässä oma tulevaisuutensa punnittavana. Lehtikirjoitus on samalla tyypillinen suomalainen reaktio mörkönä pidetyn kilpailun rantautumisesta lintukotoomme. Asiakkaat sen sijaan tervehtivät ilolla uusia vaihtoehtoja. Maassa, jossa asiakkaat saavat ostaa sitä, mitä myyjät haluavat myydä, on jo aikakin saada kilpailua laajalla rintamalla, myös tekijänoikeuksien hallinnoinnissa.