Eilen oli kesäpäivänseisaus eli vuoden pisin päivä pohjoisella pallonpuoliskolla. Kesäpäivänseisauksen aikana aurinko ei laske lainkaan pohjoisen napapiirin pohjoispuolella ja vastaavasti eteläisellä pallonpuoliskolla aurinko ei nouse lainkaan eteläisen napapiirin eteläpuolella, missä onkin vastaavaan aikaan vuoden lyhin päivä. Kesäpäivänseisauksen jälkeen yöt alkavat taas pidentyä eli laskeudumme kohti syksyä, vaikka Suomen suvi ei ole päässyt vielä edes kunnolla käyntiin. Kesäpäivänseisaus on osa juhannusviikkoa, jonka kohokohta on suuri suomalainen keskikesän juhla eli juhannus. Keskikesän juhla, jota on vanhastaan vietetty 24. kesäkuuta, on kirkollisena juhlapäivänä Johannes Kastajan muistopäivä. Juhannus on saanut nimensä siis Raamatusta tutun Johannes Kastajan mukaan. Johannes-nimen vanhasta ääntämismuodosta muodostui juhlan nimeksi juhannus, mutta myös Johannes ja nimen variantit esiintyvät murteellisissa nimityksissä (johannes, juhananpäivä, juhani, juhannes, juhannis, jussinpäivä jne.). Lounaissuomalaiset sen sijaan kutsuvat juhannusta myös mittumaari-sanalla, joka on lainattu ruotsin kielen juhannusta tarkoittavasta midsommar-nimestä. Mittumaarin loppuosa liittyy kansanetymologisesti Maria-nimeen, ja joskus juhannusta kuulee kutsuttavan mittumaariaksi.

Juhannuksen viettoon liittyy monenlaisia tapoja ja muitakin sanoja. Tunnetuimpia juhannussanoja ovat varmaankin juhannuskokko ja juhannussalko, jotka ovat peräisin jo keskiajalta. Juhannuskokkoja poltetaan nykyään kaikkialla Suomessa. Tämä alun perin itäsuomalainen tapa yleistyi 1800-luvulta lähtien, mutta on peräisin paljon vanhemmalta ajalta. Muuallakin Suomessa poltettiin jo vanhastaan erinäisiä tulia eri kevätpyhinä tai syksyllä mikkelin ja kekrin aikaan. Kokot ovat palaneet Suomenlahden rannikolla ja Varsinais-Suomen saaristossa ehkä jo rautakaudella. Vanhin kirjallinen kuvaus juhannustulien poltosta on Turusta vuodelta 1645. Vuotuisia juhlatulia on poltettu ja poltetaan kaikkialla Euroopassa. Erityisesti juhannustulet on tunnettu laajimmalla alueella. Joskus juhannustulien on selitetty liittyvän auringonpalvontaan, mutta useimmin niiden on katsottu symbolisesti edistävän viljelyskasvien, kotieläinten ja ihmisten hedelmällisyyttä ja menestystä sekä torjuvan pahaa. Kokossa poltettiin risujen lisäksi vanhoja veneitä ja maanviljelystyökaluja. Nykyään kokonpoltto on osa juhannuksen hauskanpitoa ja maaseutunostalgiaa. Helsingissä Seurasaaren juhannusjuhlissa on vuodesta 1954 lähtien pidetty yllä vanhaa kokkoperinnettä.

Juhannussalko eli maistonki on laivan mastoa muistuttava lehvillä, seppeleillä ja köynnöksillä koristeltu korkea tanko. Ruotsissa juhannussalosta tuli 1800-luvulla kokon sijaan juhannuksen keskeinen symboli. Suomen ruotsinkielinen väestö Ahvenanmaalla, Länsi- ja Etelä-Suomen rannikolla ja saaristossa ja lähin suomenkielinen naapurusto omaksui saman tavan. Tosin jo 1700-luvulla länsisuomalaisissa herraskartanoissa oli pystytetty salkoja. Nykyään juhannussalko on maassamme leimallisesti suomenruotsalainen tapa. Myös taiat liittyvät juhannukseen. Niiden avulla on pyritty hankkimaan terveyttä, hyvää satoa ja karjaonnea sekä ennustamaan naimisiinmenoaikaa. Tuleva puolisokin on ollut mahdollista nähdä taikojen avulla.

Juhannuksenvieton pääpaino on juhannusaatossa 23. kesäkuuta. Päivä on ollut vuodesta 1890 alkaen Aatto-nimisten miesten nimipäivä, joka on peräisin ruotsalaisesta Adolf-nimestä eikä siis johdu aatto-sanasta. Vuodesta 1955 alkaen varsinaista juhannuspäivää on Suomessa vietetty työmarkkinajärjestöjen aloitteesta kesäkuun 19. päivää seuraavana lauantaina ja juhannusaattoa tätä lauantaita edeltävänä perjantaina, joten Jussit ja Aatot eivät enää useinkaan pääse viettämään nimipäiviään juhannuksena. Juhannuspäivä on myös Suomen lipun päivä. Itsenäistyneessä maassamme alettiin 1920-luvulla kiinnittää huomiota kansallislipun käyttöön ja suunnitella liputuspäiviä. Vuonna 1926 järjestettiin sen ajan julkkiksille kiertokysely sopivimmasta Suomen lipun juhlapäivästä, joka ei saisi olla poliittisesti värittynyt. Kirjailija Maila Talvion (1871-1951) ehdotus juhannuspäivästä voitti. Viralliseksi liputuspäiväksi juhannus tuli vuonna 1934. Liput nostetaan salkoon juhannusaattoiltana kello 18, ne saavat olla salossa yön ja ne lasketaan vasta juhannuspäivän iltana kello 21.