Autiolla saarella

Juhannuksen sää on tänä vuonna oikukas. Illaksi on vielä ennustettu rajua kesämyrskyä, josta tuli mieleeni eräs tarina autiolta saarelta. Hurrikaani iski täysin odottamatta ja yllätti risteilyvieraat pahan kerran ja niinhän siinä sitten kävi, että risteilyalus upposi. Eräs liikemies kuitenkin pelastui ja havahtui ajautuneensa pienen saaren rantaan eikä hän nähnyt muita ihmisiä. Haaksirikosta ei ollut ajautunut rantaan edes hylyn osia saatikka laivalla olleita tarvikkeita. Miehellä oli vain banaaneja ja kookospähkinöitä syödäkseen. Tottuneena viiden tähden hotelleihin hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä tehdä, joten seuraavan neljän kuukauden aikana hän söi banaaneja, joi hedelmämehuja, kaipasi vanhaa vaimoaan ja tarkkaili merta toivoen pelastusaluksen saapumista.

Eräänä päivänä kun hän oli makailemassa puoliunessa rannalla, hän havahtui silmäkulmastaan huomaamaansa liikkeeseen. Rantaa lähestyi soutuvene, jossa oli upeimman näköinen nainen, jonka hän oli koskaan nähnyt. Nainen souti miehen luokse. Epäuskossa mies kysyi häneltä: "Mistä sinä tulit? Kuinka sinä pääsit tänne?" "Soudin saaren toiselta puolelta", nainen vastasi ja jatkoi: "Ajauduin tänne, kun risteilyalus upposi joitain kuukausia sitten."

"Uskomatonta", mies vastasi. "Luulin, että kukaan muu ei selviytynyt. Kuinka monta teitä on? Olitpa onnekas, kun soutuvene ajautui luoksesi. Minulla ei ole mitään."

"Olen yksin...", nainen vastasi ja lisäsi: "...eikä tämä soutuvene ajautunut minulle, ei minullakaan ollut aluksi mitään." Mies oli hämmentynyt. "Mistä sinä sitten sait tuon soutuveneen?" "Voi, sehän oli yksinkertaista", nainen vastasi. "Tein soutuveneen siitä mitä tältä saarelta löytyi. Airot ovat kumipuun oksia, ja koversin pohjan palmupuun rungosta ja sivut sekä keulan eukalyptuspuusta."

"Mu-mu-mutta sehän on mahdotonta!", änkytti mies. "Sinulla ei ollut työkaluja eikä tarvikkeita, kuinka sinä siinä onnistuit?"

"Eihän se nyt ollut mikään ongelma", nainen vastasi ylpeänä. "Saaren toisella puolella on paljon ihmeellistä laavakiveä, ja huomasin, että kun sitä kuumentaa tulisijassa, siitä tulee helposti muotoiltavaa rautaa. Käytin sitä tehdäkseni joitain työkaluja ja niillä sitten sain tehtyä kaiken tarvittavan." "Mutta ei siitä nyt sen enempää", nainen jatkoi. "Missä sinä asut?"

Häpeillen mies tunnusti, että hän oli nukkunut rannalla avotaivaan alla koko ajan. "No, eiköhän sitten soudeta minun puolelleni", nainen ehdotti. Parin minuutin soutamisen jälkeen vene rantautui pieneen merenlahteen. Kun mies katsoi rannalle, hän melkein tippui veneestä. Rannalta lähti kivetty polku johtaen upeaan bungalowiin, joka oli maalattu siniseksi ja valkoiseksi. Kun nainen kiinnitti venettä ammattitaitoisesti punotulla hamppuköydellä, mies pystyi vain tuijottamaan tyhmänä. Kun he saapuivat taloon, nainen sanoi rennosti: "Eihän tämä nyt kovin erikoinen ole, mutta kutsun sitä kuitenkin kodiksi. Istu alas, ole hyvä. Haluaisitko drinkin?" "Ei, ei kiitos", mies vastasi edelleen hämmentyneenä. "En halua enää pisaraakaan hedelmämehua."

"En ajatellut mehua", nainen vastasi. "Miten olisi Pina Colada?" Yrittäen peittää hämmästyksensä mies nyökkäsi vaisusti, ja he istuivat sohvalle keskustelemaan. Kun he olivat kertoneet tarinansa, nainen ilmoitti: "Vaihdan nyt jotain mukavampaa päälleni. Haluaisitko käydä suihkussa ja ajaa partasi? Partahöylä on yläkerrassa kylpyhuoneen kaapissa." Kysymättä enää yhtään mitään mies meni kylpyhuoneeseen. Kaapissa oli partahöylä, joka oli tehty luusta. Kaksi terävää simpukankuorta oli kiinnitetty sivuistaan kasvoja myötäilevään mekanismiin. "Tämä nainen on ihmeellinen", hän mutisi. "Mitähän ihmeitä tässä vielä paljastuu?" Kun hän palasi olohuoneeseen, nainen istui sohvalla pukeutuneena ainoastaan pariin isoon palmunlehteen, jotka oli strategisesti aseteltu, ja hän tuoksui ihanalta. Nainen pyysi miestä istumaan viereensä.

"Kerrohan minulle", nainen aloitti vihjailevalla äänensävyllä siirtyen samalla lähemmäksi miestä. "Me olemme olleet tällä saarella todella pitkään ja olen ollut yksinäinen. Uskoisinpa, että sinäkin haluaisit tehdä juuri nyt jotain, mitä olet kaivannut kaikkina näinä kuukausina, ymmärräthän..." ja hän tuijotti syvälle miehen silmiin. Mies ei voinut uskoa korviaan.

"Tarkoitatko...?" hän vastasi ja jatkoi ääni väristen: "...että voin lukea sähköpostini täältä?"

Julkaistu torstaina 23.6.2011 klo 20:01 avainsanalla vitsit.

Edellinen
Mittumaari
Seuraava
Tintti ja merirosvojen aarre
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä