Tänään on taas ollut mahdottoman lämmin päivä Helsingissä. Keskipäivän lämpötila hätyytteli 20 asteen rajaa, mutta jäi lopulta noin 17 asteeseen. Aurinkoisilla paikoilla kesän kuumuus tuli taas mieleen, kun hetken seisoskeltuani alkoi oikein hiostaa. Varjopaikoilla saattoi sentään hieman viilennellä oloaan. Vaikken vielä olekaan siirtynyt syystamineisiin, tuntuivat kesähepeneetkin aivan liian lämpimiltä yllä tänään. Kaupungilla olisi voinut hyvin tarjeta keskikesän varusteissa. Päiväkävelyni ulottui Kalasatamaan tai oikeammin pääkaupunkiseudun ehkä suurimmalle rakennustyömaalle. Kalasataman alue tulee lähivuosina muuttamaan muotoaan melko täydellisesti, joten nyt on aika käydä ottamassa valokuvia lähes rakentamattomasta alueesta. Kuvia voi sitten muutaman vuoden kuluttua verrata muodonmuutoksen kokeneeseen maisemaan.

Päiväkävelyni ohessa ehdin piipahtaa myös Hakaniemen torilla. Kauniin aurinkoinen päivä oli houkutellut maalaismarkkinoille yleisöä satapäin. Aukio oli tupaten täynnä pieniä ja vähän suurempiakin kojuja, joista sai ostaa herkullisia leivonnaisia, vaatteita, lompakoita, juuriharjoja ja paljon muuta. Markkinoilla oli lisäksi kymmenittäin kahvikojuja ja paistopisteitä, joista sai suuhunpantavaa ja maukkaita muikkuja. Eräälläkin valtavalla paistinpannulla pyöri puolen kilon voimöhkäle pienten muikkujen seassa. Tarjolla oli siis ehtaa tavaraa aidossa voissa paistettuna. Syksyn antimet, kuten marjat ja muut metsän herkut olivat niin ikään runsaslukuisesti edustettuina.

Pysähdyin erään kojun kohdalle ottamaan valokuvaa raikkaan punaisista puolukoista. Kuvan otettuani jatkoin matkaa, mutta pian kuulin huudon perääni: "Mihis kuvaan se tuli?" Torikauppias oli selvästikin närkästynyt ottamastani valokuvasta ja tilanne taisi olla hänelle yllätyksellinen, koska miehen sanat tuntuivat menneen hieman sekaisin. Kauppias tarkoitti kai sanovansa, että "mihin tarkoitukseen se kuva tuli". Tämä oli jo toinen kerta, kun torikauppias ilmaisee paheksuntansa kojunsa ja tuotteidensa valokuvaamiseen. Tiedoksi vaan kaikille teille torikauppiaille, että Suomessa valokuvaaminen julkisilla paikoilla on erittäin sallittua ja tori jos mikä on kovin julkinen paikka. Mikäli tällainen meno ei miellytä, niin ainahan sitä voi jäädä sinne kotikonnuille oman paikkakunnan torille ja jättää pääkaupungin kauppatorit väliin. Täällä kun ei koskaan tiedä, milloin joutuu valokuvattavaksi. Saattoihan tietysti olla niinkin, että kauppiaalla ei ollut puhtaat jauhot pussissa, kun piti minulle tuotteidensa kuvaamisesta nostaa tuollainen älämölö. Jatkoin matkaani kojujen välissä enkä huomioinut mitenkään kauppiaan välihuomautusta.

Maalaismarkkinat olivat houkutelleet torille myös poliittista väriä. Väkijoukkoja runsaasti keräävät suuret tapahtumat ovatkin oivallinen tilaisuus laskeutua politiikan kabineteista aivan tavallisten äänestävien kansalaisten pariin. Verkkareihin sonnustautunut kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki oli tullut markkinoille tapaamaan yleisöä ja jutusteli rennon oloisesti ohikulkijoiden kanssa. Jostain eriskummallisesta syystä eritoten työväen asiat olivat korostuneesti esillä Hakaniemessä. Vastaani käveli eräskin aktivisti, joka keräsi nimiä perustettavalle Suomen työväenpuolueelle, jos nyt kuulin nimen oikein. Jäseniä varmaan tarvitaankin, sillä puolue poistettiin puoluerekisteristä vuonna 2007. Hakaniemen tori markkinoineen sai kuitenkin jäädä, kun jatkoin taas matkaani. Kaunis ja lämmin alkusyksyn päivä hemmotteli torikansaa, joka jäi mutustelemaan paistettuja muikkuja mursunviikset voissa.