Aurinkoinen aamu houkutteli ulos kaupungille shoppailemaan jo heti aamupäivästä. Suorassa auringonpaisteessa lämpö hemmotteli niin, että hiki oli alkaa valua. Varjopaikoilla sen sijaan sai pistää kädet taskuun, sillä noin kymmenen asteen lämpötila ei jaksanut vielä lämmittää katveita. Piipahdin matkalla tutussa antikvariaatissa Unioninkadulla, heti Pitkänsillan jälkeen vastapäätä Kaisaniemen kasvitieteellistä puutarhaa. Mukaan tarttui matkalukemiseksi pokkarin kannen kuvasta päätellen hölmö sci-fi-satu eurolla. Matka jatkui Helsingin keskustaan ja aikani siellä kierreltyäni suuntasin Kamppiin. Vanhan linja-autoaseman edustalla olevalla aukiolla oli markkinat. Ne muistuttivat erehdyttävästi viime syksynä samalla paikalla ollutta Ranskalainen syksy -tapahtumaa. Samat myyntikojut ja jopa samat myyjätkin olivat taas kokoontuneet tuotteineen, kun tarkemmin tutustuin tilanteeseen. Aloin siinä ensi töikseni näppäillä valokuvia värikkäistä kojuista, joiden värikirjoa täydensivät monenlaiset kuivatut hedelmät, kirkkaanväriset karamellit ja kirjavat saippuat.

Hetken kuluttua kuulin äkäisen huudon myyntipöydän takaa. Ranskalainen saippuakauppias oli kiinnittänyt huomionsa innokkaaseen kuvaamiseeni ja älähti murretulla englannillaan: "Photos one euro!" Kauppias halusi minulta euron, jotta voin jatkaa hänen myyntipöytänsä kuvaamista. Olin hetken hämilläni, mutta käännyin sitten nopeasti pois ja painuin tyrmistyneenä matkoihin. Kävellessäni kohti Kampin kauppakeskusta ajattelin, että olipa siinä tyly kauppias. Eivät olleet äijällä tainneet Marseillen palasaippuat ja täytetyt irto-oliivit mennä kaupaksi, kun piti kaikenpäiväisestä turhastakin oleskelusta pyytää maksua. Suomessa sentään saa julkisilla paikoilla valokuvata aivan vapaasti, mutta silti katsoin parhaaksi jättää typerän miehen tavaroidensa taakse. Myöhemmin mietin, että eipä ole Eurooppa oikein muuta Suomelle tarjonnut kuin kerjäläisiä, kuten tämänkin onnettoman kauppamiehen. Ensin tulivat romanialaiset kädet ojossa. Sitten olivat kreikkalaiset meidän kukkarolla ja pian jonon jatkoksi liittyivät irlantilaiset. Nyt ovat sitten kultaharkoissaan kieriskelevät portugalilaiset rahamassimme kimpussa. Ja vielä oli tullut torillinen kaupustelijoita aina Ranskasta asti myymään kalliita tavaroitaan maahamme. Kun suupalan kokoinen leivonnainen maksaa kolme ja puoli euroa, voi sitä pitää jo kalliina. Ikävästä välikohtauksesta jäi pitkäksi aikaa paha mieli, mutta onneksi aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta iltaan asti.