Notre-Damen katedraali on Pariisin yksi tunnetuimmista nähtävyyksistä. Aivan kaupungin keskustassa sijaitsevan pyhäkön rakentaminen aloitettiin vuonna 1163 ja valmista tuli vajaan parin sadan vuoden kuluttua vuonna 1345. Kirkko on vuosisataisten historiansa aikana kokenut usein kovia kohtaloita. Viimeisin näistä oli tuhoisa tulipalo vuonna 2019, jolloin katedraalin katto ja sen harjalla seissyt keskitorni romahtivat. Samalla hävisi tuhkana tuuleen jopa 1200-luvulta peräisin olleet tammiset puurakenteet.

Hyvin nopeasti onnettomuuden jälkeen monet varakkaat ranskalaiset perheet ilmoittivat lahjoittavansa suuria summia korjaustöihin. Tuhojen korjaamisen on arvioitu kestävän vielä vuosia, mutta tavoitteena on saada katedraali jälleen edustuskuntoon vuoden 2024 kesäolympialaisiin, jotka pidetään juuri Pariisissa. Vaikka lahjoituksia on tullut jo reilusti yli miljardi euroa, rahaa tarvittaneen yhä, sillä korjausvelka on melkoinen. Suurimmat yksittäiset lahjoitukset ovat olleet 200 ja 100 miljoonan euron luokkaa. Näiden lisäksi Notre-Dame on saanut lukuisia pienempiä summia 50 miljoonasta alaspäin.

Ranskan ystävänä kannoin minäkin korteni kekoon ja lahjoitin 100 euroa korjausrahastoon. Sain tänään katedraalin matkamuistokaupasta postilähetyksen, jossa oli hieno hopeinen lahjoittajan mitali. Näitä mitaleita on rajoitettu määrä, mutta valmistettua kappalemäärää ei ole ilmoitettu. Lähetyksen mukana tuli muutakin kivaa, sillä pakkauspussissa oli ranskalaiseen tapaan myös kolme pientä, mutta voimakastuoksuista saippuaa värikkäissä pahviaskeissa. Lisäksi paketissa oli kokoontaitettava läpinäkyvä sadetakki ilmeisesti siltä varalta, että Pariisissa sattuu satamaan, kun seuraavan kerran vierailen siellä. Saatekirjeen välistä löysin vielä kauniin kirjanmerkin, joten varmasti sain vastinetta rahoilleni.