Kunnallisvaaleihin on aikaa melko tarkalleen kuukausi. Äänestämään pääsee sunnuntaina 28. lokakuuta ja ennakkoon voi äänestää vielä aikaisemmin eli 17.-23. päivinä. Mikä lie syynä, etteivät vaalit ole kirvoittaneet vaalimainoshullunmyllyyn, kun kaduilla ei juuri ole näkynyt mainoslehdykkäisten jakelijoita eikä postiluukusta ole pudonnut vaalisanomaa. Media sen sijaan on aika ajoin esitellyt mielipidemittausten tuloksia, jotka povaavat taas jytkyä yhdelle ja potkua toiselle. Kuntavaalit eivät ole synnyttäneet mitään suuria intohimoja ja näyttääkin vähän siltä, että vaalit menevät ohi omalla painollaan ja huomaamattomasti. Vai pidetäänkö vaalien tulosta jo niin selvänä, etteivät tuutit pursua vaalievankeliumia tämän enempää?

Jännittävät vaalit ovat kuitenkin tulossa. Ennen kaikkea jännittää, kestävätkö nykyisten suurten puolueiden kannatus loppuun eli vaalipäivään asti ja ilmestyykö uurnista yllätysvoittaja. Kuntahallinto on muutenkin ollut puheenaiheena jo pidemmän aikaa. Suomessa lienee liikaa kuntia. Määrää voidaan pienentää yhdistämällä kuntia, mutta siitä on seurauksena vähemmän valtuustopaikkoja ja sitä myöten vähemmän päättäjiä. Päättäjien määrän vähentyessä saattavat myös puolueiden voimasuhteet muuttua. Kyse on lopulta vallasta ja siitä, väheneekö valta joltakin puolueelta jossakin kunnassa ja kenelle jäljellä oleva valta siirtyy. Näistä asioista ei paljon ole puhuttu vaalipuheissa ja syykin on selvä. Tuleva kuntakartta on vielä tuntematon eikä kukaan halua ottaa tämänkaltaista tulevaisuutta puheenaiheeksi. Kuukauden kuluttua olemme joka tapauksessa viisaampia ja tiedämme, miten voimasuhteet ovat asettuneet missäkin kunnassa.