Tänään on kansallinen korvapuustipäivä. Päivää on vietetty Suomessa jo kymmenen vuotta, mutta vasta tänä vuonna tämä teemapäivä sattui silmiini. Isolle osalle kansalaisista korvapuustipäivä on ollut melko tuntematon niin kuin se on ollut minullekin. Hiljalleen tällaiset erikoispäivät tosin alkavat elää omaa elämäänsä, kun niitä aikansa mainostetaan. Sosiaalinen media on tässä mielessä erinomainen väline tuoda julkisuuteen tämänkaltaisia uusia teemoja. Juhlapäivä on peräisin Ruotsista, missä sitä on vietetty jo vuodesta 1999 alkaen. Alun perin pullapäivä synnytettiin myynninedistämiseksi. Ruotsin Kanelbulle-päivän taustalla on nimittäin joukko leivontateollisuuden kaupallisia yrityksiä, joiden tavoitteena on tietysti edistää jauhojen, sokerin, hiivan ja margariinin myyntiä. Suomessa tavoitteet lienevät jotakuinkin samanlaiset.

Suomen kielen sana korvapuusti tarkoittaa kanelipullan lisäksi lyöntiä tai iskua. Korvapuusti yhdistetään erityisesti pikaistuksessa korvalle annettuun läimäytykseen. Korvapuustia kuvaillaan myös sanalla korvatillikka. Yhdyssanasta korvapuusti voidaan erottaa sanat korva ja puusti. Sana puusti on johdettu sanasta puuska, jolla tarkoitetaan äkillistä, nopeasti ohimenevää tuulenpuuskaa tai tunnetta, kuten vihanpuuskaa ja naurunpuuskaa. Puuska voi ilmaista myös taudin nopeaa voimistumista. Vanhassa suomen kielessä noin 1580-luvulta verbi puuskata on ollut ilmaisu teonsanoille lyödä, nakata ja työntää. Puuskahtaa-sana puolestaan tarkoittaa puhaltaa äkkiä, syöksähtää tai sanoa jotain äkeissään. Vähitellen päästään vanhaan suomenkieliseen sanaan puuskata, joka ymmärretään nykyään sanoilla tyrkätä, paiskata, lyödä ja tuulla puuskittain. Vastaavasti nykysuomen sana puskea on johdettu näistä vuosisatojen takaisista ilmaisuista. Vanha puusku-sana on isku tai lyönti tai korvapuusti, ja pusku on nykyaikainen johdannainen edellä mainitusta sanasta. Näin korvapuusti saa lopulta paremman selityksen pikaistuksessa läimäytettynä iskuna korvalle.