Pääkaupunkiseudulle ollaan puuhaamassa jätteenpolttolaitosta. Laitoksen sijaintia selvitellään parhaillaan ja sen arvellaan valmistuvan kuuden vuoden kuluttua. Itse rakentamisen on arvioitu kestävän noin pari vuotta. Suurin osa ajasta kuluu hankkeen valmisteluihin ja valitusten käsittelyyn. Jätteiden polttamisen etuna on siitä syntyvä lämpöenergia, jolla puolestaan tuotetaan lämpöä ja sähköä. Jätteiden varastointi kaatopaikoilla myös vähenee polttamisen myötä. Aivan ongelmatonta jätteiden polttaminen ei ole. Haittapuolena ovat polttamisessa syntyvät päästöt. Monet pienhiukkaset, noki sekä myrkylliset palokaasut ovat jätteenpolton väistämättömiä sivutuotteita. Teknologia tälläkin saralla kehittyy, joten odotettavissa on tehokkaammat suodatus- ja puhdistusmenetelmät kuin ennen tai nykyisin. Kaikista myrkkypäästöistä ei kuitenkaan päästä koskaan eroon.
Jätteitä syntyy yhteiskunnassamme enemmän kuin koskaan ja niiden määrä jatkaa kasvuaan. Jätteiden polttaminen ei ole ratkaisu tähän ongelmaan. Se vain muuttaa ongelman muotoa. Tehokkain ratkaisu jätteiden määrän vähentämiseksi on niiden syntymisen ehkäisy jo ennalta. Esimerkiksi käy eräs tuote-esittely viikonloppuna kaupungilla, jossa saimme maistiaisiksi pieniä 200 gramman mehupurkkeja. Maisteltuani raikasta mehua ja heittäessäni muovista kertakäyttöpurkkia läheiseen roskakoriin huomasin, miten valtava määrä näitä tyhjiä purkkeja oli jo kerääntynyt vain muutamassa tunnissa. Kaikki pienet muoviset purnukat kärrätään lopulta kaatopaikalle, sillä niille ei ole järjestetty mitään kierrätystä.
Jos mietimme, miten paljon energiaa ja luonnonvaroja on kulutettu tällaisten pienten purkkien valmistamiseksi, alamme ymmärtää paremmin jäteongelmaa. Ensinnäkin 200 gramman purkki on määrällisesti pieni. Toisekseen sisällön voi pakata ympäristöystävällisesti esimerkiksi lasipurkkiin. Kierrätyksen järjestäminen puolestaan on katsottu työlääksi ja kalliiksi. Suomalaiset virvoitusjuomapullotkin ovat vähitellen vaihtumassa peltitölkeiksi suuren maailman mallin mukaisesti. Tehokkuus ja kustannustietoisuus ovat ajaneet teollisuuden kertakäyttöpakkausten pariin. Kuluttajat eivät tunnu kuitenkaan ymmärtävän, että tällä tavalla teollisuus vain siirtää oman ympäristövastuunsa hamaan tulevaisuuteen ja muiden maksettavaksi. Siinä missä teollisuus ennen osallistui ympäristötalkoisiin kierrätettävillä pakkauksilla, on jätekustannukset nyt siirretty yhteiskunnan harteille.
Kuluttajat voivat tehokkaasti vaikuttaa syntyvien jätteiden määrään tekemällä viisaita ostopäätöksiä. Pieniä kerta-annoksia sisältäviä pakkauksia ei tarvitse ostaa vaan niiden sijaan voi suosia suurempia kokoja ja kierrätettävistä materiaaleista valmistettuja pakkauksia. Jogurtin voi ostaa litran pahvipurkissa neljän muovipikarin sijaan. Jos suuret pakkaukset muodostuvat ongelmaksi, kannattaisi miettiä koko tuotteen vaihtamista johonkin terveellisempään. Meille tarjotaan nykyään kaikenlaisia terveysvaikutteisia jogurttijuomia pienissä muutaman sormustimellisen kokoisissa kertakäyttöpurkeissa. Jos eläisimme terveellisesti syömällä hedelmiä ja vihanneksia sekä liikkumalla riittävästi, koko terveysvaikutteisten tuoteryhmän voisi unohtaa kerta kaikkiaan.
Niin kauan kuin jäteongelma on poissa silmistämme, olemme valmiit maksamaan jätehuollosta. Meitä ei näytä kiinnostavan kovinkaan paljon se, mitä jätteille sitten tapahtuu, kunhan vain jäteauto saapuu säännöllisesti ja kuljettaa ongelman pois. Loppujen lopuksi kaikkea ei voi kuitata rahalla. Jätteenpoltossa syntyvien pienhiukkasten aiheuttamat hengityselinsairaudet, ilman laadun heikkeneminen ja monet muut terveydelliset haitat ovat vain jäävuoren huippu. Jäteongelma ryöpsähtää vielä silmillemme ennemmin tai myöhemmin.