Opiskelu ja koulunkäynti luovat mitä erikoisimpia muistisääntöjä. Yksi ensimmäisistä muistisäännöistä, joita itse kouluaikoina opin, oli päivien määrä kuukausissa. Tässä muistisäännössähän käytetään apuna kättä. Rystyset merkitsevät kuukausia, joissa on 31 päivää ja rystysten välit puolestaan muita kuukausia, joissa on joko 30 päivää tai vähemmän riippuen siitä, sattuuko helmikuu karkausvuodeksi vai ei. Säännössä käydään läpi rystyset etusormesta pikkusormeen päin. Pikkusormen kohdalla käännytään takaisin. Paluumatka aloitetaan samasta rystysestä, jolloin elokuu saa saman määrän päiviä kuin heinäkuukin.
Alun perinhän kalenterissa oli vain kymmenen kuukautta aivan kuten sormiakin yhteensä. Vuoden viimeiset kuukaudet syyskuusta alkaen oli nimetty latinalaisittain. Tuolloin seitsemäs kuukausi oli syyskuu. Numero seitsemän on latinan kielellä septem, ja monissa kielissä, kuten esimerkiksi englannin kielessä September, syyskuun nimi viittaa yhä vanhaan latinankieliseen asuunsa. Muut kuukaudet nimettiin samoin latinalaisittain. Numerot 8, 9 ja 10 ovat latinaksi octo, novem ja decem. Näistä ovat muodostuneet meidänkin nykyisin tuntemat englanninkieliset kuukausien nimet: October lokakuulle, November marraskuulle ja December joulukuulle.
Rooman vallan ensimmäinen keisari Augustus päätti nimetä itselleen oman kuukauden. Kuukauden paikka sijoitettiin keskelle kalenteria, ja niin sai alkunsa meidän elokuumme, joka englanniksi tunnetaan nimellä August. Päivät uuteen kuukauteen otettiin muista kuukausista vähentämällä. Kalenterin sormeilemiselle on useita tarinoita. Tämä tarina on saanut alkunsa mitä ilmeisimmin 1300-luvulla, jolloin Augustuksen väitettiin ottaneen itselleen oman kuukauden Julius Caesarin tapaan. Juliushan oli saanut oman vastaavan kuukauden, joka meillä tunnetaan heinäkuuna. Esimerkiksi englannin kielessä heinäkuu on yhä July. Kalenteriamme on sittemmin rukattu moneen otteeseen, mutta vanha muistisääntö on yhä käyttökelpoinen.
Matematiikassakin on kehitetty erilaisia muistisääntöjä. Muistan eräänkin erikoisen säännön, jolla muistaa helposti osoittajan ja nimittäjän eron. Osoittajahan on se murtolukuviivan päällä oleva luku kun taas nimittäjä sen alapuolella oleva arvo. Miten nämä sitten muistaa? Matematiikan opettajamme kehotti pitämään kättä nenän korkeudella merkkinä murtolukuviivasta. Sitten olikin helppo muistaa osoittajan paikka, sillä osoittaja alkaa o-kirjaimella aivan kuten otsa, joka siis sijaitsee murtolukuviivaa merkkaavan käden yläpuolella. Poikamme opettelee nyt samoja asioita kuin minä aikoinaan. Samat kysymykset ja ongelmat toistuvat jälleen ja siksi kehitin pojallemme muistisäännön laskujärjestyksen muistamiseksi.
Matematiikassa laskujärjestys on merkitsevä. Oikea laskujärjestys antaa oikean tuloksen, joten on syytä tietää oikea järjestys. Matikassahan lasketaan ensin sulkujen sisällä olevat laskutoimitukset. Tämän jälkeen ovat vuorossa potenssit, sitten kerto- ja jakolaskut. Vasta lopuksi lasketaan yhteen- ja vähennyslaskut. Tämä on se yleinen laskujärjestys, jota peruskouluissakin noudatetaan. Joskus laskujärjestyksen muistaminen on vaikeaa. Tähän tarkoitukseen kehitin sanallisen muistisäännön, sillä sana on joskus helpompi muistaa kuin pitkät kaavat tai säännöt. Supokevät on mitään sanomaton sana, joka on lyhyt ja helppo muistaa. Siitä voi puolestaan johtaa matematiikan peruslaskujärjestyksen. Su-tavu tarkoittaa sulkuja, po-tavu merkkaa potensseja, ke-tavulla viitataan kerto- ja jakolaskuihin, ja viimeinen eli vät-tavu tarkoittaa vähennys- ja yhteenlaskuja. Toivottavasti tästä muistisäännöstä on apua, sen toimivuuden saan kohta tietää, kun poika saa matikan kokeen takaisin.