Helmikuu kurvaa päätökseensä tänään. Sydäntalvi alkaa samalla hellittää ja orastavaa kevättä tuntuu olevan ilmassa. Aamulla katselin, miten auringonsäteet olivat viikonlopun aikana ennättäneet jättää jälkensä puolimetriseen lumikinokseen. Säteet olivat porautuneet lumeen ja uurtaneet jo selviä sulamismerkkejä nietokseen. Viikonlopun sää olikin aurinkoinen ja suosi ulkoilijoita Helsingin korkeudella. Päiväkävelyni suuntautui tällä kertaa Eläintarhanlahdelle Hakaniemen taakse. Lahti oli umpijäässä ja kaikkialle jään pinnalle oli ilmestynyt pitkiä polkuja ja latuja. Pakkastalvi oli muodostanut paksun ja vahvan jääkannen, joka kantoi helposti ulkoilijoita. Jälleen kerran sain kulkea pitkin harvinaisia ulkoilureittejä ja nähdä Säästöpankinrantaa hieman erilaisesta näkökulmasta. Kävelymatkat lyhenivät huomattavasti, kun totutulta reitiltä sai poiketa jäälle ja oikaista vastarannalle suorinta tietä.

Talvi oli tullut yllätyksenä muutamille veneilijöille. Venesatamaan oli jäänyt kaksi pienvenettä lumen ja jään armoille eikä niistä ollut enää näkyvissä kuin vähän hytin ylintä osaa. Jäänmurtajiksi näistä pikkupurtiloista ei ollut, vaikka ne kovasti siltä näyttivätkin. Puolittain jäästä ulospistäytynyt paatti oli erikoinen näky keskellä valkoista jäälahtea. Kevään tultua nämä veneet tuskin ovat enää merikelpoisia, sillä ne olivat kokeneet kovia ilkivallan jäljiltä. Mikähän lienee ollut omistajilla syynä jättää arvokas menopelinsä talven armoille?