Syksyn elokuvakausi alkoi eilen Inception-leffalla. Näyttäviä erikoistehosteita pursuava scifi-elokuva oli eräänlainen nykyaikainen sovitus Fantastinen matka -kulttielokuvasta (Fantastic Voyage, 1966), jossa kehon sijasta sukellettiin unimaailmaan. Mainion juonen ympärille oli kudottu sitäkin erinomaisemmat puitteet eikä tehosteissa nuukailtu. Kaksi ja puolituntinen elokuva oli sen verran vauhdikas, ettei katsoja päässyt kertaakaan nukahtamaan. Leffa vaati oikeastaan tarkkaavaisuutta, jotta saattoi pysyä nopeatempoisen juonen perässä. Kaikesta mielikuvituksellisuudestaan huolimatta fantasia oli paikoin jopa uskottava, vaikka tämänkaltaisten matkojen toteuttamiseen voi mennä vielä jokunen hetki ennen kuin ne ovat aivan arkipäivää. Tarina oli kiehtova, mutta jutun varsinainen tavoite oli välillä vaarassa kadota vauhdikkaiden käänteiden alle. Inception voisi hyvin olla jokin peli tai päinvastoin. Elokuvassa oli paljon tietokonepeleistä tuttuja elementtejä, kuten tasot, labyrintit, viholliset ja rajallinen aika suorittaa tehtäviä. Vaikka raina olikin katsottava, ei siinä tullut esille juurikaan mitään järisyttävän uusia erikoisuuksia. Monet trikit ja temput olivat tuttuja aiemmista viime aikojen elokuvista. Hieno elokuva oli saanut arvoisensa näyttelijäkaartin Leonardo DiCaprion johdolla ja onnistunut ohjaus kruunasi elokuvanautinnon niin, että leffaa voi hyvällä syyllä suositella katsottavaksi.