Käyttöliittymän nopeaa suunnittelua esittelevä artikkelisarjani viimeisessä osassa kokoan yhteenvedon HUIMA-suunnitteluprosessista. Käyttöliittymän suunnittelu on vain yksi vaihe ohjelmistoprojektissa. Tätä ennen on jo laadittu vähintäänkin vaatimusmäärittelydokumentti, jota on joissakin projekteissa saattanut edeltää tarvekartoitus (Feasibility Study). Suunnitteluvaiheen tärkein tuotos on luonnollisesti suunnitteludokumentti, jonka yksi osa on tyyliopas (Design Guide). Tyyliopas ei suoranaisesti kerro, miten käyttöliittymä toteutetaan, mutta antaa suuntaviivat varsinaisen suunnittelun pohjaksi. Tyylioppaassa luetellaan kuitenkin käyttöliittymän näkyvimmän eli ulkoasun ominaisuuksia, joita ovat sivujen rakenteet, kuten ylä- ja alatunniste sekä palstoitus, värit, tekstityylit ja muut ulkoasun kannalta tärkeät seikat. Suunnitteludokumentissa puolestaan pureudutaan toteutuksen vaatimiin kysymyksiin. Suunnittelu voi olla hyvin lähellä valittua toteutustekniikkaa siinä missä tyyliopas ei juurikaan ota kantaa teknisiin yksityiskohtiin.

HUIMA-prosessimalli haluaa viestittää ohjelmistojen kehittäjille, että suunnitteluvaiheeseen on panostettava. Panostus on monella tavalla mitattuna kannattavaa, vaikka suunnittelun aikana ei vielä synnykään yhtään riviä lopullista ohjelmakoodia. Hyvin suunniteltu on nimittäin jo puoliksi tehty. Toteutustyön pilkkominen aluksi suurempiin kokonaisuuksiin ja siitä vaiheittain pienempiin osakokonaisuuksiin jäsentää ohjelmistoa ja auttaa ymmärtämään sitä suuresta kuvakulmasta katsottuna. Joskus suunnittelu aloitetaan yksityiskohdista, mutta tällöin kokonaiskuvan hahmottaminen on vaikeaa ja ainakin sen koostaminen on työlästä. Kun suunnittelu aloitetaan toisesta päästä eli kokonaiskuvasta yksityiskohtiin porautumalla, on osien keskinäisten suhteiden ymmärtäminen helppoa.

Käyttöliittymien suunnittelumalleja on lukuisia. HUIMA on vain yksi vaihtoehto, joka toisaalta on melko löyhä jättäen paljon varaa improvisointiin ja sovittamiseen projektikohtaisesti. Suunnittelumallini ei vaadi jäykkiä kaavamaisia prosesseja vaan tarjoaa enemmänkin filosofisen katsantokannan ison projektin hallinnoimiseksi käyttöliittymää suunniteltaessa. Projektipäälliköt voivat hyödyntää mallin tuotoksia, sillä keskeinen ajatus koko suunnitteluprosessissa on ositus. Projekti ositetaan vaihe vaiheelta yhä vain pienempiin osiin, kunnes jäljelle jää enää vain yhden metodin kokoisia paloja. Suunnittelumallini tukee vahvasti oliomaailmasta tuttuja luokkia ja jopa paketteja. Olio-ohjelmointi samalla pakottaa yhteisesti sovittuihin rajapintoihin, jolloin luokkien ohjelmointi voidaan jättää melko itsenäiseksi työksi eri työryhmille. Työryhmät voivat työskennellä rinnakkain, sillä mallini ei tue niin sanottua vesiputousmallia. Oikeastaan suunnittelumallini rohkaisee hahmottamaan tulevaa työmaata pseudokoodeilla. Pseudokoodilla suunnittelija ilmaisee, miten hän haluaisi varsinaisen ohjelmakoodin toimivan. Tästä on enää pieni askel lopullisen ohjelmakoodin toteutukseen.

Mikäli käyttöliittymien suunnitteluun kehittämäni HUIMA-prosessimalli kiinnostaa, annan mielelläni lisätietoja ja tarvittaessa voin järjestää koulutusta ja luentoja prosessimallin käytöstä.