Lauantai-ilta kului jälleen elokuvaa katsellessa. Levylautasella pyörähti järjestyksessään jo viides Harry Potter -elokuva, joka oli nimetty alkuperäisen kirjan mukaan nimellä Feeniksin kilta. Potter-tarinat ovat kiehtovia, ja niiden kirjoittaja J. K. Rowling on tuonut niin kirjallisuuden kuin elokuvankin alalle aivan uusia ulottuvuuksia. Seikkailut ovat siirtyneet avaruudesta mystiikan maailmaan. Potterin menestys on lämmittänyt uudelleen monet muut vastaavanlaiset fantasiagenren tuotokset, kuten Taru sormusten herrasta ja Narnian tarinat hyvin osoittavat. Potter on erilainen fantasiamaailma, koska kantavana voimana on vähemmän ja harvemmin kirjallisuudessa käsitelty taikuus.
Tarinoiden kirjoittaja Joanne Rowling, joka kustantajansa vaatimuksesta esiintyy maskuliinisesti vivahtavalla J. K. Rowling -nimimerkillä, on tässä suhteessa onnistunut löytämään aivan uuden, sanoisinko nyt, "markkinaraon". Taikuriaihe oli piristävä uutuus ja sai monet nuoret ahmien lukemaan Potterin tarinoita. Sittemmin kirjat ovat saaneet filmaattisen muodon elokuvina, joista siis tällä kertaa katsoimme Feeniksin killasta kertovan jutun. Pottereissa alkaa kirja kirjalta yhä vahvemmin erottua hyvän ja pahan ikiaikainen mittelö. Tämä vastakkainasettelu on tunnettu jo vuosituhansia. Aihetta on käsitelty niin Raamatussa kuin meidän aikamme Tähtien sodissakin. Hyvä ja paha vain on puettu eri muotoihin, mutta perusasetelma on aina sama.
Feeniksin kilta on tummanpuhuva ja synkähkö kertomus. Potter-elokuvat ovat ikävästi alkaneet toistaa itseään eikä tässä rainassa ollut oikeastaan enää mitään uutta. Tunnelmaa harmasi myös koko elokuvan kestänyt alakuloisuus ja värien köyhyys. Liekö harmaaseen yleisilmeeseen ollut syynä halu peittää tietokonetehosteiden jälki vai tarkoituksellinen melankolian lietsominen. Kaikkiaan viides Potter-leffa oli hienoinen pettymys. Ikävää oli myös todeta elokuvan plagioivan Tähtien Sota -elokuvista tuttuja kaksintaistelukohtauksia. Rowling on mitä ilmeisimmin tutustunut George Lucasin avaruusfantasioihin, sillä lordi Voldemort on kuin ilmetty Sith. Vaikutelmaa syventää Albus Dumbledoren ilmaantuminen kaksintaisteluun kuin Yoda konsanaan. Valosapeli vain oli vaihtunut taikasauvaan. Harry Potter on tietysti kovia kokemaan joutuva Luke Skywalker. Näitä yhtäläisyyksiä löytää helposti lisää. Feeniksin kilta oli siis lattea elokuva, mutta vannoutuneen Potter-fanin pakollinen hankinta leffahyllylle.