Suomen kielessä kuten monissa muissakin kielissä on monimerkityksellisiä ilmaisuja. Polysemia eli monimerkityksellisyys haastaa kuulijan, sillä tämänkaltaisen ilmaisun voi tulkita ja ymmärtää monella eri tavalla siitäkin huolimatta, että ilmaisu kirjoitetaan eri merkityksissään aina samalla tavalla. Esimerkiksi ilmaisu "Anna palaa" voidaan ymmärtää eri tavoin. Lausahduksen "Anna palaa" kuulee etenkin silloin, kun jotakuta kehotetaan toimimaan. Painottamalla Anna-sanaa ilmaisuun saadaan käskyä muistuttava vivahde. Se saa kehotuksen muodon, jossa annetaan jonkun asian palaa esimerkiksi tulessa: "Älä sammuta sitä, anna palaa!"

Lauseen voi ymmärtää myös toisin. Kun Anna-sanaa ei erityisemmin painoteta, sillä voidaan kertoa, että esimerkiksi Anna-niminen henkilö palaa. Hän voi ensinnäkin palata kotiin käytyään kaupungilla: "Hei, Anna palaa takaisin!" Toisekseen se voi olla myös toteamus tai huudahdus, että Anna on syttynyt palamaan ja palaa parhaillaan: "Anna palaa! Auttakaa sammuttamaan!" Lauseesta tulee pyyntö, kun joku pyytää antamaan palan jostakin: "Anna kaksi palaa kakkua." Olen näitä monimerkityksellisiä ilmaisuja käsitellyt ennenkin. Esimerkiksi jutuissa Vaihtoehto keskustalle ja Kuusi palaa on samankaltaisia polysemian muotoja.