Olemme saaneet kuulla tiedotusvälineistä Suomen paperiteollisuuden viimeaikaisista ongelmista. Tämä teollisuudenhaara ei toki ole yksin ongelmineen, sillä moni elektroniikkateollisuuden yritys on antanut myös uutisaiheita. Ongelmien syyt ovat moninaiset. Jos kysyntä ei olekaan ongelma, niin sitten ovat tuotantokustannukset. Kustannuksista suuri osa menee raaka-aineiden, kuten puun hankintaan sekä energiaan. Osa kustannuksista koostuu luonnollisesti työvoimakuluista. Uutisotsikoihin ovat nousseet erityisesti yritysten saneeraukset, tehtaiden sulkemiset sekä tuotannon siirto halvemman työvoimakustannusten maihin.
Hauska yksityiskohta on jäänyt mieleeni muutaman vuoden takaa, kun erästä suomalaisen paperiyhtiön pääjohtajaa haastateltiin. Häneltä kysyttiin, miksi paperin kysyntä on laskenut? Johtaja vastasi: "Koska dotcom-teollisuuskin on vähentänyt mainontaa, niin paperin kysyntäkin on laskenut." Vastaus oli vähintäänkin outo, sillä miksi dotcom-teollisuus ylipäätään mainostaisi lehdissä? Eikö näiden yhtiöiden pääasiallinen media ole Internet eli sähköinen mainoskanava? Miksi yhden ja suhteellisen pienen teollisuudenhaaran mainonnan väheneminen voi vaikuttaa niin suunnattomasti suomalaisen paperitehtaan tuotteiden kysyntään? Suhteellisuudentaju kuten myös käsitteiden ymmärtäminen olivat tämän pääjohtajan kohdalla karanneet pahan kerran. Ainoaksi selitykseksi keksin haastattelua pohdittuani, että herra oli saunan lauteilla kuullut vuorineuvosystävältään uuden sanan: dotcom. Nyt tätä termiä sitten piti päästä käyttämään ensimmäisessä vastaantulevassa tilanteessa.
Orjuudelle on 2000-luvulla annettu inhimillisempi termi. Se ei ole uusorjuus, joka olisikin lähes suoraa jatkoa Pohjois-Amerikan ja muiden orjuutta harjoittaneiden maiden historiaa. Aikamme orjuutta kutsutaan nyt "halvemman tuotantokustannusten maiksi". Nämä ovat siis nykyaikaisia siirtomaita. Siinä missä vielä joitakin satoja vuosia sitten työntekijät tuotiin tuotannon äärelle, viedäänkin tuotanto nyt työntekijöiden luokse. Yhtä kaikki, orjuudesta täytyy olla kysymys, sillä eihän tällaista toimintaa näissä maissa muuten voi kutsua halvemman tuotantokustannusten maiksi.
Tuotantoa ei tarvitsisi siirtää Aasiaan tai muihin kehittyviin maihin, jos työntekijät siellä ansaitsisivat saman, minkä työntekijät länsimaissa. Silloinhan kustannusetua ei syntyisi. Nyt kuitenkin työ teetetään siellä jossain kaukana ja halvalla. Mitä orjat saivat isänniltään muuta kuin raippoja ja työtä? Monikaan heistä ei rikastunut, ainakaan työnteolla. Sopii kysyä, mihin näiden kehittyvien maiden talouskasvu perustuu, jos ihmiset antavat työpanoksensa länsimaisille isännilleen.