Assosiaatio eli mielleyhtymä voi toisinaan kuljettaa ajatuksia uskomatonta vauhtia aiheesta toiseen. Kävin viime viikolla katsomassa iki-ihanaa ja hulvattoman hauskaa The Producers eli Kevät koittaa Hitlerille -musikaalia Helsingin kaupunginteatterissa. Esityksessä oli mitä mainioin steppikohtaus, josta ammattitaitoiset näyttelijät selviytyivät erinomaisesti. Alleviivaan näyttelijöiden selviytymisen siksi, että steppi on melko vaativa tanssilaji ja edellyttää hyvää jalkojen motoriikkaa sekä treenattuja jalkalihaksia. Stepistä ei selviä aivan pelkällä jalkatyöskentelyllä. Steppailuun kuuluu erityiset steppikengät tai tavallisiin kenkiin lisättävät vahvikkeet kenkien kärkiin ja kantapäähän. Näillä metallisilla vahvikkeilla saadaan kovaa lattiapintaa vasten stepille tyypillinen nakuttava ääni askellettaessa oikealla tavalla. Varsinaiseen tanssiin eli steppailuun kuuluu monia erilaisia kuvioita ja liikkeitä, joilla syntyy stepille tyypilliset ääniefektit.

Steppailua voi ihastella myös monissa elokuvissa. Maailman yksi tunnetuimmista steppailijoista oli aikoinaan Gene Kelly (1912-1996), joka esiintyi lukuisissa elokuvissa tanssijana ja toi suuren yleisön ihailtavaksi tuon vaativan steppailun. Muistamme sellaisenkin ikivihreän elokuvamusikaalin kuin Laulavat sadepisarat (Singin’ in the Rain, 1951), jossa Kelly tanssii jo lukemattomia kertoja toistetun tunnussävelmän. Kellyn steppailua ja näyttelijäntyötä voi ihastella myös 1980 valmistuneessa Xanadu-musikaalielokuvassa, jossa toista pääosaa näyttelee Olivia Newton-John. Elokuva ei aikoinaan ollut mikään lippuluukkujen menestys, mutta sen musiikki oli suuri kaupallinen succès. Tämä ei ole mikään ihme, sillä elokuvan musiikista vastaa Electric Light Orchestra. Tämä yhtye esittää Xanadu-nimikkosävelmän lisäksi monia muita tunnettuja kappaleita filmillä, kuten Magic ja Suddenly. Nämä ja monet muut kappaleet ylsivät aikoinaan singlelistojen 20 myydyimmän joukkoon. Magic-kappale pysyi ykkösenä peräti neljä viikkoa ja onkin jäänyt soimaan monien kasarifanien levylautaselle.

Xanadu on ihastuttava elokuva. Musikaaliksi se on tietysti täynnä musiikkia. Luonnollisesti tähän taidepläjäykseen kuuluu paljon muutakin taiteellista antia, kuten tansseja ja Kellyn erinomaista steppailua. Rakkauden ja aurinkoisuuden kyllästämä elokuva on toki jo ajan hampaan kaluama. 1980-luvun alun muoti näkyy selvästi ja herättää nyt hilpeyttä. Täytyy kuitenkin muistaa, että vaatetus tässä elokuvassa on viimeisintä ajan huutoa samoin kuin kampaukset. Elokuvaa ei pidä kuitenkaan katsella vain katselemisen vuoksi. Se pitää nauttia kokonaisuutena ja ennen kaikkea elokuvaa katsellessaan pitää nauttia erinomaisesta musiikista ja uskomattoman upeasta näyttelijäntyöstä.