Historia tuntee monta laivaa nimeltä. Kuuluisimpia valtameripurjehtijoita ovat olleet Kristoffer Kolumbuksen Santa Maria, James Cookin Endeavour sekä oma fregattimme Suomen Joutsen. Monet laivoista muistetaan niiden suurenmoisista saavutuksista sodassa tai löytöretkillä. Myös ikävämmät tapahtumat, kuten katastrofit ovat jäänet merihistoriaan. Näistä muistettavimpia ovat olleet Titanicin ja Estonian tuhot. Sodissa laivoja on tuhoutunut ja uponnut lukemattomia. Englantilaiset upottivat saksalaisten taistelulaivan ja natsien ylpeyden Bismarckin toisessa maailmansodassa vain muutamia kuukausia laivan vesillelaskun jälkeen. Britannian ja Argentiinan välinen Falklandin sota vuonna 1982 on tunnetuin lähihistoriassamme käyty meritaistelu, jossa upotettiin useita aluksia, mm. brittien HMS Ardent ja HMS Antelope.

Erikoisin haaksirikko sattui kuitenkin vuonna 1628 elokuisessa Tukholman satamassa. Ruotsin silloisen kuninkaan Kustaa II Adolfin käskystä oli vuonna 1626 ryhdytty rakentamaan uutta lippulaivaa, Wasaa. Sen oli tarkoitus tukea kuninkaallista laivastoa Saksan keisarin Skandinavian valloittamiseksi suunnitteleman Itämeren laivaston herättämän levottomuuden johdosta. Wasa laskettiin vesille 1627 aseistuksenaan 64 yli 70 tonnia painavaa pronssikanuunaa. Laivan miehistöön kuului 133 merimiestä ja 500 sotilasta. Aluksen neitsytmatkalla 10. elokuuta 1628 kevyt pyörretuuli kallisti laivaa vasemmalle kyljelleen. Vesi tunkeutui kanuunanaukoista laivaan, ja mahtava alus upposi liputettuna Tukholman satama-altaaseen vain muutamia minuutteja laiturista irtautumisensa jälkeen.

Wasa jäi upoksiin aina vuoteen 1954 asti, jolloin sen tarkkaa sijaintia alettiin tutkia. Viisi vuotta myöhemmin Wasa irrotettiin liejusta ja nostettiin kuiville 24. huhtikuuta 1961 oltuaan 333 vuotta meren pohjassa. Alus vedettiin erityisesti sille rakennetulle kuivatelakalle ja restauroinnin jälkeen se avattiin yleisölle nähtäväksi Tukholman kuuluisassa Wasa-museossa. Arkeologisesti Wasan nosto ja restaurointi oli merkittävä saavutus. Jälkipolville on näin säilynyt osa ihmiskunnan historiaa. Aluksen uskomattoman upea ja runsas koristelu kielii Ruotsin monarkian rikkaudesta ja kunnianhimosta. Vaikka monien onnettomien yhteensattumien vuoksi Wasan neitsytmatka epäonnistuikin, ei se ole kuitenkaan lannistanut ruotsalaisia. He toivat lopulta kuninkaallisen sotalaivan jälleen koko maailman ihailtavaksi osoittaakseen aikansa mahtavuutta Pohjolassa.

Historia on aina kiinnostanut minua. Erityisesti merenkulun historia ja sen kolossaaliset alukset, kuten juuri Wasa ja Titanic ovat kiehtoneet minua pienestä pitäen. Niihin liittyvä mystiikka ja alusten mahtipontisuus herättää intohimoista mielenkiintoa. Wasan historiaan tutustuin ensimmäisen kerran jo yli 30 vuotta sitten, kun rakensin ensimmäisiä pienoismallejani. Yksi näistä Airfixin maailmankuuluista pienoismalleista oli klassinen Wasa-laiva. Vanha valokuva minusta kokoamassa Wasaa on päivätty helmikuussa 1976. En tiedä, miten laivalleni lopulta kävi, mutta se lienee hävinnyt oman paikallisen historiani melskeissä. Aluksen historia ei ole jättänyt minua rauhaan. Ensivierailuni Tukholman Wasa-museossa vuonna 1992 kesti alle tunnin seuralaiseni kiireiden vuoksi, mutta jo tuolloin päätin uhrata seuraavalla vierailullani kokonaisen päivän museon koluamiseen. Matka odottaa vielä tekemistään, mutta sitä odotellessani hankin lauantaina saman Airfixin koottavan Wasa-laivan pienoismallin kesäiltojeni ratoksi.

Pienoismallien kokoaminen on mielenkiintoinen harrastus. Aikanaan valmistuvan pienoismallin lisäksi tulee tutustuttua kohteensa historiaan ja kaikkeen mitä sen ympärillä tapahtuu. Wasan pienoismallissa minua viehättää erityisesti laivan erikoinen historia ja luonnollisesti sen kauneus. Alus on juuri sellainen 1600-luvun perinteinen mahtava purjealus, joita olemme tottuneet näkemään merirosvoelokuvissa ja ajan hengen mukaisissa seikkailuissa. Laivan lukemattomat puuveistokset ja ornamentit haastavat rakentajan. Pienimmätkin yksityiskohdat pyritään vangitsemaan ja toistamaan uskollisesti esikuvansa mukaisesti. Wasassa yksityiskohtia riittää. Varsinainen mallin kokoaminen 229 osasta ei sinänsä ole iso urakka. Sitä vastoin koristeellisten nyanssien maalaaminen saattaa viedä illan jos toisenkin.

Olenkin aloittanut projektini tutkimalla huolellisesti kokoamisohjeita ja värikarttoja. Malliin tarvitaan kymmentä eri väriä ja metrikaupalla puuvillalankaa köysien, vanttien ja takiloiden valmistamiseksi. Liiman ja ohenteen lisäksi työkaluinani ovat pinsetit, terävä skalpelli, kynsiviila sekä tietenkin siveltimiä useita eri kokoja. Pienellä sivuleikkurilla leikataan osat varovasti valukehikosta ja reunat viimeistellään veitsellä ja viilalla. Wasan hienonhienot yksityiskohdat vaatinevat myös erittäin ohutkärkistä sivellintä ja suurennuslasia. Langat värjätään luonnollisen värisiksi antamalla niiden liota vuorokausi vahvassa teessä. Köydet pujotetaan pienistä aukoista, jotka siistitään ensin tavallisella silmäneulalla. Lopputuloksena on upea pienoismalli kuninkaallisesta sotalaivasta Wasasta vuodelta 1628.