Siivouspäivä

Lauantaiaamupäivien ilmaa halkoi reipas rytmi vielä 70-luvulla. Oli siivouspäivä. Tuolloin yleensä toteutettiin viikon suurempi siivousurakka ja matot kannettiin ulos tuuletusparvekkeille tai ripustettiin tamppaustelineille. Siellä ne sitten tampattiin eli hakattiin irtoroskista, pölystä ja hiekasta puhtaiksi. Annettiin vielä viipyä hetki, jotta niihin tulisi raikas tuoksu. Lauantaiaamupäiville olikin tyypillistä, että ulkona kajahteli mattojen tamppauksesta kantautuva mäiske. Naapurikin intoutui urakkaan. Vai oliko se sittenkin vain muistutus, että työviikko oli päättynyt ja seuraavana päivänä, sunnuntaina olisi se kauan odotettu lepopäivä? Viikko tehtaassa tai konttorilla oli vierähtänyt, ja lauantai oli kotitöiden aikaa. Illalla odotti sauna. Siihen olikin hyvä päättää viikon urakat ja pestä pölyt pois harteilta.

Kiire ja vapaa-ajanharrastukset valtasivat yhä enemmän ihmisten aikaa. Perhe-elämän rytmi alkoi rikkoutua 80-luvulle tultaessa. Enää ei ollutkaan aikaa lauantaiaskareille, kun maailmalle oli tullut muuta mielenkiintoista koettavaa. Marketit veivät osan ajasta. Perhe suuntasi kohti kaupungin laidalla, entiselle pellolle pystytettyä valtavaa hallia. Siellä vietettiin nyt se aika, joka mattojentamppaukselta oli säästynyt. Mainokset pauhasivat: "Äiti imuroi Mielellään." Kodinkoneet olisivat korvaava raskaan ruumiillisen siivoustyön. Matot saattoi nyt jättää pesupalveluun shoppailun ajaksi. Pesula kun oli siinä samassa kompleksissa sen hypermarketin kanssa.

Enää ei kuule mattojen tamppausta kuin ani harvoin. Se toden totta tuo muistoja mieleen lapsuusajoilta. Ajat, jotka olivat jo vähällä unohtua. Laiskuus ja velttoilu on paljon ihanampaa! Työviikkoko on muuttunut raskaammaksi? Hektisemmäksi se ainakin on tullut, jos vaikka työ onkin keventynyt toimisto- ja palveluammattien myötä. Kertakäyttökulutus korvannee osan siivoustyöstä. Likaisen maton tilalle voi ostaa uuden. Vanha heitetään pois tai pistetään kirpputorille myytäväksi. Kirput tulevat kaupanpäällisiksi. Ilmasta on kadonnut myös muita hajuja. Puutalojen kattoja ei enää tervata, kun ei ole puutalojakaan. Tulisijojen lämmitys kaupungissakin oli yleistä. Ilmassa leijui poltetun puun tuoksu. Marseillen palasaippuan tuoksu oli tarttuva ja taatusti omintakeinen. Tunnistaisin sen uudestaan koska tahansa. Tervemenoa mennyt maailma ja tervetuloa uusi aika!

Julkaistu lauantaina 13.5.2006 klo 11:12.

Edellinen
K niin kuin Kossumarket
Seuraava
Wasa - osa 1
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä