Mieleeni juolahti tässä eräänä päivänä väskynäsoppa. Muistan vielä, miten nuorempana jälkiruuaksi sai silloin tällöin väskynäsoppaa eli luumukiisseliä. Erikoinen sana väskynä ei enää tule vastaan päivittäisessä kielenkäytössä. Sana ei ole täysin kadonnut suomen kielestä, sillä yhä erityisesti vanhemmat ihmiset muistavat väskynät ja siitä tehdyt keitokset ja paistokset. Väskynä tarkoittaa luumua, jonka latinankielinen nimi on Prunus domestica. Joissakin lähteissä väskynät sekoitetaan joskus rusinoihin tai sekahedelmiin. Luumu eli väskynä on Kaukasukselta ja Kaspianmeren alueelta peräisin oleva hedelmä. Luumut ovat muodoltaan joko pyöreitä tai soikeita. Niiden koko ja väri voi vaihdella paljonkin. Eri lajikkeita on sinisinä, sinipunaisina, punaisina, keltaisina ja vihreinä. Luumun kivi irtoaa yleensä melko helposti hedelmälihasta, toisin kuin sen alalajilla kriikunalla.

Tuoreen luumun hedelmäliha on hyvä janonsammuttaja. Luumut sopivat välipalaksi ja jälkiruuaksi sellaisenaan tai yhdistettynä muiden hedelmien kanssa salaatiksi. Luumu sopii myös juustolautaselle. Tuoreista luumuista voi valmistaa piirakoita, torttuja, paistoksia, hilloa ja marmeladia, ja se sopii myös liharuokien lisukkeeksi. Luumu säilytetään kylmässä, +0 - +2 asteessa ja tästä hedelmästä on hyvä muistaa, että se tuottaa etyleeniä. Herkullinen luumukiisseli yhdistetään yleensä joulupöydän antimiin, mutta väskynäsoppaa sopii nautiskella pitkin vuotta. Maukas jälkiruoka valmistuu helposti ja vähillä aineksilla.

Väskynäsoppa

• 250 g luumuja
• 7 dl vettä
• ¾ dl sokeria
• 1 kanelitanko tai 1 tl kanelia
• ½ dl vettä
• 2½ rkl perunajauhoja

Kaada vesi kattilaan ja sekoita joukkoon luumut, sokeri ja kanelitanko tai kaneli. Keitä miedolla lämmöllä 20-30 minuuttia. Nosta kypsät luumut kulhoon ja poista kanelitanko. Suurusta liemi sekoittamalla perunajauhot puoleen desilitraan vettä. Kaada kiisseli luumujen päälle ja ripottele kuortumisen estämiseksi pinnalle sokeria.