Vaalirahaa ja kähmintää

Olen huvittuneena seurannut jo vuoden vellonutta vaalirahakohua. Kaikki sai alkunsa siis jo vuosi sitten, kun Keskustapuolueen vaalirahoituksen kummallisuuksia putkahti päivänvaloon. Harva tuskin enää edes muistaa, mistä oli kysymys, sillä kansalla on tunnetusti lyhyt muisti. Media sen sijaan on tehnyt kaikkensa tonkiakseen ja paljastaakseen mitä kummallisempia rahoituskuvioita, jotka liittyvät taannoisten eduskuntavaalien ehdokkaiden mainonnan rahoittamiseen. Tarina alkoi, kun keskustan Timo Kalli myönsi salanneensa rahoittajiaan, vaikka ehdokkaiden tuli tehdä vaalirahailmoitus. Tästä nousi melkoinen kalabaliikki, joka ehti jo laantua kunnes Keskusta nousi jälleen alkukesästä kyseenalaiseen maineeseen vaalirahasotkunsa uusimmalla käänteellä.

Mikään yllätys ei liene, että politiikoillekin kelpaa ilmainen raha ainakin silloin, kun sillä voi edistää omaa etuaan. Media on tehnyt arvokasta työtä tuotuaan kansan tietoisuuteen kabinettien kähminnät ja mitä uskomattomimmat kytkökset epämääräisten yritysten, liikemiesten ja kunniallisina pidettyjen laitosten välillä. Tämäkään ei liene ollut yllätys, sillä kyllähän näitä hyvä-veli-kytkentöjä on ollut kautta aikojen. Eniten äänessä on ollut media, joka on kesän uutispulassaan tahkonnut asiaa tyhjästäkin. Ennen nämä kabinettipäätökset pysyivät kansalta piilossa, mutta nyt puhaltavat uudet avoimemman tiedottamisen tuulet. Puolueet vain eivät ole olleet aivan ajassa mukana, sillä niiden vaalirahatiedottamista on leimannut joko suuri hiljaisuus tai tosiasioiden tahallinen mutkistaminen valheilla, unohduksilla ja harhaanjohdatuksilla.

Vaalirahakohu on johtanut eroamisiin ja syyttelyihin puolelta toiselle. Kansa saa huvinsa, kun isot pojat tappelevat kuin alakouluikäiset naapurin kakarat. Pahoista pojista on kuitenkin kyse, sillä kuitteja on väärennetty, isoja rahasummia liikuteltu ja asioita jätetty kertomatta. Hämäriä liiketoimia on tehty ja nyt niitä sitten selvitellään. Oma-aloitteisesti kukaan ei ole halunnut asioita selvittää, vaan niistä on tihkunut paljastuksia vähin erin. Sekin kuuluu tietyllä tavalla ammattimaiseen tiedottamattomuuteen. Vastataan, kun kysytään ja silloinkin vastaus on poliitikolle tyypillinen monitulkintainen ja epäselvä. Vastauksen ymmärtäminen jääkin usein kuulijan vastuulle. Mitä kaikkea vaalirahakohu vielä paljastaakaan? Käänteet ovat kuin paremmastakin saippuasarjasta.

Julkaistu perjantaina 10.7.2009 klo 18:14 avainsanoilla politiikka ja vaalit.

Edellinen
Pestokastike
Seuraava
Kahden tunnin asennus
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä