Vaalikoneen valitsemaa

Kuukauden päästä pidettävät eduskuntavaalit ovat näkyvästi esillä kaikkialla. Puolueiden puheenjohtajat ovat televisiossa tentattavina ja kansanedustajaehdokkaat näyttävästi esillä toreilla ja turuilla. Jokainen haluaa tuoda parhaat puolensa esiin eikä nöyryydestä ole ollut pulaa. Joku irvileuka on ehtinyt jo todeta, että vain japanilaisen sähköyhtiön edustajat ovat juuri nyt meikäläisiä ehdokkaita nöyrempiä. Poliitikot ovat hövelillä päällä ja vääriä lausumia varotaan kuin ruttoa. Neljän vuoden takaisissa vaaleissa äänestäjillä oli ongelmana puolueiden tasapaksuisuus. Puolueilla ei oikein tahtonut olla eroa ja jokainen näytti tavalla tai toisella kelpaavan lähes kenelle tahansa äänestäjälle. Tulevissa vaaleissa on sentään uutta väriä ja uusia mielipiteitä. Näitä mielipiteitä pääsee myös punnitsemaan jo tavaksi tulleissa vaalikoneissa, joita on nettiin ilmestynyt tusinoittain. Ehdokkailla onkin ollut täysi työ käydä vastaamassa kysymyksiin, ja vain osa vaalikoneista on saanut melkein kaikilta parilta tuhannelta ehdokkaalta vastauksen.

Yleisradion vaalikone on yksi tunnetuimmista ja arvostetuimmista apuvälineistä. Olen kokeillut muutamia vaalikoneita jo parin viikon ajan, mutta tänään oli vuorossa puolen päivän aikaan avautunut kuuluisa Ylen härveli. Koneessa on 35 kysymystä laidasta laitaan ja niihin vastaaminen on mutkatonta valitsemalla mielipiteensä Likert-tyyppisen asteikon eri vaihtoehdoista. Äänestämäni puolue on ollut minulle itsestäänselvyys jo kymmeniä vuosia, joten omalla kohdallani ehdokkaan valitseminen on aina ollut helppoa. Tällä kertaa vastailin Ylen vaalikoneen kysymyksiin niin kuin itsestäni tuntui, koska halusin tietää, mitä puoluetta ja ehdokasta kone minulle ehdottaa. Olin kovin tyytyväinen, kun suosikkipuolueeni kattoi 40 % ehdokkaista. Seuraavat puolueet näyttelivät tuloksessa 20 prosentin tai sitä pienempiä osuuksia. Kaiken lisäksi vaalikone tiesi kertoa, mitkä puolueet eivät ehdottomasti sovi minulle. Tälläkin kertaa härpäke osui nappiin.

Minulle sopivin puolue olisi ollut Suomen Senioripuolue. En tosin ole vielä sen ikäinen, että äänestäisin senioripuolueen ehdokasta. Seuraavaksi sopivin puolue oli Kokoomus, eikä minun enää sitten tarvinnutkaan lukea listaa loppuun. Kolmanneksi ja neljänneksi sijoittuivat nimittäin Piraattipuolue ja Perussuomalaiset. Haluan kuitenkin, että äänestämäni puolue harjoittaa kestävää politiikkaa. P-puolueita pidän enemmänkin hetken huumana enkä usko, että näiden puolueiden tarjoamalla politiikalla olisi kovin pitkäkestoiset tavoitteet. Epäsopivimpien puolueiden listalle kertyi Itsenäisyyspuolue, Vihreä liitto ja Suomen Kommunistinen Puolue. Epäsopivimmat ehdokkaat ovat sen sijaan enimmäkseen demareita. Peräti 60 % ehdokkaista on kanssani päinvastaista mieltä eikä 20 % kommunisteistakaan ja ruotsalaisista kohtaa ajatuksiani.

Vaalikoneen antama tulos on linjassa poliittisen maailmankuvani kanssa. Tuskin mikään suomalaisista puolueista vastaa täysin minun mielipiteitä ja tämän myös tuloskin osoitti, sillä parhaimmillaan näkemyksemme osuivat yhteen 74 prosenttisesti ehdokkaiden kanssa. Epäsopivimmat ehdokkaat olivat kuitenkin enimmillään vain 46 prosenttisesti kanssa eri mieltä, joten heidänkin joukossaan on ehdokkaita, jotka näkevät asiat osittain samoin kuin minä. Vaalikoneen tulos ei muuta äänestyskäyttäytymistäni vaan pikemminkin vahvistaa valintaani. Minulla ei tämän mukaan ole mitään syytä vaihtaa sen enempää puoluetta kuin ehdokastakaan. Näistä lähtökohdista on mukava odottaa varsinaista vaalipäivää.

Julkaistu perjantaina 18.3.2011 klo 18:24 avainsanoilla politiikka, tilastot ja vaalit.

Edellinen
Rankka elämä
Seuraava
Helsinki Region Infoshare
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä