Tuuliviiri on tuttu esine monien kattojen harjalla. Koristeellinen laite on tyypillisesti valmistettu takoraudasta ja se kuvaa usein ylväänä seisovaa kukkoa. Suomenkielinen sana tuuliviiri kuvaa hyvin laitteen toimintaa, sillä se pyörii varren nokassa kääntyen osoittamaan tuulen suuntaa. Kukko tuuliviirin symbolisena hahmona ei ole valikoitunut sattumalta, sillä sen historia ulottuu parin tuhannen vuoden taakse. Toisin kuin suomen kielessä tuuliviiriä kutsutaankin monissa eri kielissä kukkoviiriksi tai jollakin muulla kukkoon viittaavalla termillä, kuten esimerkiksi englanniksi weathercock. Ulkomaankielisissä sanoissa vilahtaa myös säähän (englanniksi weather) liittyvä sana, sillä sen lisäksi että tuuliviiri näytti tuulen suunnan, saattoi siitä päätellä, minkälaisen säätilan tuuli oli tuomassa mukanaan.

Kukkomaisen tuuliviirin voi nähdä varmimmin kirkon katolla tai tornissa. Kukolla on aivan oma erityinen asemansa raamatullisissa ja siten myös kirkollisissa yhteyksissä. Markuksen evankeliumin (Mar 14:30) mukaan Jeesus sanoi Pietarille viimeisellä ehtoollisella: "Totisesti minä sanon sinulle: tänään, tänä yönä, ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti minut kiellät." Tämän ennustuksen muistoksi paavi Nikolaus I määräsi 800-luvulla, että kristikunnan kaikkien kirkkojen korkeimpaan torniin oli kiinnitettävä kukkosymboli. Katoilla oli käytetty tuuliviirejä jo ennen tätä määräystä, joten luonnollinen paikka kukolle oli tuuliviirin päällä, jotta se olisi kaiken muun yläpuolella. Nykyään tuuliviirin kärjessä saattaa seistä jos jonkinlaisia symboleita aina kissoista koiriin, ja vanha historiallinen selitys kukolle on jäänyt monilta unholaan. Aivan toinen tarina onkin sitten se, miten Jeesuksen ennustuksen kanssa kävi.