Muutaman elämäkertakirjan jälkeen luin taas vaihteeksi kotimaista proosaa. Kirjahyllystäni poimin eräänä iltana iltalukemiseksi paksuhkon kirjan, jonka olin hankkinut jo puolitoista vuotta sitten, mutta vasta nyt viimein pääsin siihen käsiksi. Kirjan nimi oli Tummempaa tuolla puolen, jonka Kaj Korkea-aho kirjoitti vuonna 2012. Teos oli tämän nuoren suomenruotsalaisen lupaavan kirjailijan kolmas aikaansaannos, ja se ilmestyi ruotsiksi nimellä Gräset är mörkare på andra sidan, jonka Laura Beck on ansiokkaasti suomentanut. Joudun myöntämään, että minulla oli jonkun verran ennakkoluuloja kirjasta, sillä en tiennyt siitä enkä kirjailijasta juuri mitään. Hämärän peittoon on vaipunut myös syy, miksi aikoinaan olen kirjan hankkinut. Ehkä näin jossakin lehdessä arvostelun tai mainoksen.

Kirjan yli 430 sivua tuli ahmittua muutamassa illassa. Tavallisesti luen satasivuisia ja jopa tuhatta sivua lähenteleviä teoksia pidempään, mutta Tummempaa tuolla puolen koukutti heti ensimmäisillä sivuilla. En yksinkertaisesti malttanut lopettaa, ja sivut kääntyivät melkoista tahtia. Korkea-aho on kyennyt loihtimaan kutkuttavan tarinan tai oikeastaan useita itsenäisiä kertomuksia, jotka kaikki nivoutuvat ennemmin tai myöhemmin toisiinsa. Juoni on kiehtova ja jännittävä. Kirjassa kuvataan tunnistettavasti Turun ja Helsingin kaupunkiympäristöä, mikä tekee teoksesta entistäkin kiehtovamman. Myöhemmin tapahtumapaikaksi vaihtuu kyläpahanen jossakin Pohjanmaan perukoilla. Monet kysymykset jäävät aluksi vaille vastausta ja pitävät lukijan jännityksessä aina loppuun asti aivan kuin paremmassakin dekkarissa. Vastaukset puolestaan vyöryvät nopeasti vasta loppumetreillä niin, että jäin täysin tarinan pauloihin ja tunsin, miten kädetkin alkoivat hikoilla jännityksen tiivistyttyä huippuunsa. Ennakkoluuloni olivat turhia. Kaj Korkea-ahon nerokas ja paikoitellen vähän pelottavakin teos on erinomainen, mutta saa ajoittain myös nauramaan.

Korkea-aho, Kaj

Tummempaa tuolla puolen

ISBN

978-951-851-782-7

Kustantaja

Teos & Schildts & Söderströms