Postiluukustani oli eilen tipahtanut saapumisilmoitus. Kortissa mainittiin vain, että lähetys ei ollut mahtunut postiluukusta ja siksi se oli noudettava postikonttorista. En siis tiennyt, mitä olin saamassa. Jännitystä lisäsi vielä sekin, etten ollut tilannut mitään enkä odottanut mitään lähetystä. Tosin hieman epäilin, josko sieltä oli tulossa jokin vuosikirja, joka yleensä näihin aikoihin tai viimeistään tammikuussa ilmestyy. En olisi välittänyt mennä postitoimistoon näin joulun alla, sillä viime vuonna näihin aikoihin sain jonottaa siellä noin puoli tuntia. Edessäni oli silloin kymmeniä asiakkaita, ja pienessä konttorissa satapäistä yleisöä oli palvelemassa vain kolme-neljä kassaa.

Yllätyin pos(t)itiivisesti jo heti postitoimiston ovensuussa. Tavanomaisen vuoronumerolaitteen lisäksi lattialle oli pystytetty toinenkin kone. Konttorissa oli otettu käyttöön uusi palvelu: pikanouto. Itsepalvelupäätteellä rekisteröitiin ensin saapumisilmoitus, ja toimituksen päätteeksi kone sylkäisi jonotusnumeron pikanoutotiskille. Minun tapaukseni oli helppo, koska olin saanut vain ilmoituksen isosta postilähetyksestä. Henkilötietoja ei tällä erää tarvinnut näppäillä, joten pelkkä viivakoodin vilautus koneelle riitti. Laite tosin olin hieman kranttu, sillä aluksi se ei tunnistanut viivakoodia. Siirrettyäni korttia viisi senttiä taaksepäin, ilmestyi jonotuslappu printteristä. Siirryin tiskien eteen, ja samalla kuulin numeroani huudettavan. Koko toimitukseen meni aikaa vain muutama minuutti, ja sitä voi jo kutsua pikanoudoksi. Posti saakin jälleen kiitosta erinomaisesta asiakaspalvelusta. Postilla on muutenkin syytä onnitteluihin, sillä laitoksen uusi logo julkistettiin tänään. Monet asiat ovat digitalisoituneet viime vuosina, mutta jotkut ne sentään vielä pysyvät ennallaan.