Ensi tiistaina Amerikan Yhdysvalloissa astuu vallankahvaan maan 44. presidentti Barack Obama. Virkaanastujaisista on povattu ennennäkemättömän spektaakkelimaisia tai ainakin ne tulevat puheiden mukaan olemaan ennätykselliset ja historiassa ennenkokemattomat. Kaikkien superlatiivien jälkeen jää kuitenkin arki. Vallanvaihdosta on maailmalla odotettu hartaasti, sillä istuvan presidentin George W. Bushin suosio on pohjalukemissa. Yhdysvaltojen ulkopolitiikka vaikuttaa ympäri maailmaa ja siksi uuden presidentin harteille on jo valmiiksi asetettu suurta toivoa. Presidentti on paitsi maansa ykkösvirkailija myös näkyvä ja vahva ulkopoliittinen vaikuttaja. Ensi viikon tiistai on kuitenkin päivä, joka jää monessa mielessä historiaan eikä pelkästään vain virkaanastujaisten suuruudella vaan monella muullakin argumentilla.

Globaali maailmantalous on syöksynyt eräiden arvioiden mukaan pahempaan taantumaan kuin koskaan sitten teollisen vallankumouksen. Yhdysvaltojen kotimarkkinat kaipaavat talouden elvytystä, jolla on heijastusvaikutukset käytännöllisesti katsoen jokaiseen läntiseen teollisuusmaahan ja miksei myös Aasiankin talouksiin. Itsenäiset valtiot ovat sitoneet taloutensa pitkälti dollariin ja Wall Streetin liekaan. Näin ei ole ihmekään, että hallitukset eri maissa odottavat nyt suurella toivolla tulevan presidentin elvyttäviä toimia. Juhlien jälkeen jääkin nähtäväksi, miten maailmataloudelle käy. Ennen pitkään se palaa raiteilleen ja kipeästi kaivattu talouskasvu alkaa taas. Sitä odotellessa toivottelen tulevalle presidentille onnea ja menestystä.