Helteisinä kesäpäivinä kannattaa käydä elokuvissa. Monet elokuvasalit on ilmastoitu ja näillä helteillä muutaman tunnin istuskelu miellyttävässä viileydessä tuo hieman helpotusta läkähdyttävän hikiseen olotilaan. Jos elokuva vielä sattuu olemaan hyvää sorttia, niin leffahetkestä voi sukeutua tuplanautinto. Sain puoli vuotta sitten jouluna lahjaksi nipun elokuvalippuja. Ne olivat erääntymässä piakkoin ja niinpä ikään kuin jouduin tahtomattani elokuviin. Kulunut talvi oli kylmä eikä silloin tullut mentyä leffaan ja kesä puolestaan on ollut liian kaunis pimeissä saleissa istuskelemiseen. Lahjalippujen eräpäivä alkoi siis tikittää ja lähestyä loppuaan. Eilen perjantaina vihdoin päätin käyttää osan lipuista epävakaisen säätilan johdosta. Taivas oli pilvinen eikä se osannut ennustaa, alkaako sataa vettä vai ei. Jotkut kaupungilla tosin olivat varautuneet sateenvarjolla ja aloin kohta itsekin miettiä, oliko sittenkin tyhmää jättää sateenvarjo kotiin, vaikka se jo kerran oli kädessäni menossa laukun pohjalle.

En ollut vielä valinnut katsottavaa elokuvaa saavuttuani Tennispalatsiin iltapäivällä. Menin tiskille ja katsoin näyttötaululta seuraavaksi alkavan filkan ja otin lipun siihen. Elokuva oli kolmiulotteinen Transformers - Kuun pimeä puoli. Kaksi ja puolituntinen raina oli melkoista rymistelyä ja oikea erikoistehosteiden kavalkadi. Vauhtia ja menoa riitti koko leffan ajaksi eikä siinä välissä juuri ehtinyt hengähtää, sillä sen verran toimintaa valkokankaalla oli. Elokuvan leikkaus oli jotenkin poukkoileva ja vauhdikkuutta oli yritetty saada lisää kuvakulmia vaihtamalla ja lyhyillä repliikeillä. En juurikaan ehtinyt lukea tekstitystä, sillä se vaihtui niin taajaan, että tyydyin kuuntelemaan vuorosanat, jotka amerikkalaiseen tapaan ja globaaliin elokuvalevitykseen tarkoitetulle tuotokselle tyypillisesti mahtuivat helposti englannin kielen frekvenssisanakirjan sadan ensimmäisen sanan joukkoon.

Kuun pimeä puoli jatkaa Transformers-elokuvien sarjaa. Juonessa ei ollut mitään uutta edellisiin produktioihin verrattuna. Tarina perustui jälleen maailmanparannukseen hyvän ja pahan välisellä mittelöllä. Leffasta pursui ikiaikaisia kliseitä ja asetelmat olivat tuttuja jo edeltävistä elokuvista piirretystä televisiosarjasta nyt puhumattakaan. Oikeastaan digitaalitekniikkaan ja tietokoneanimaatioon perustuvat kuvankäsittely- ja tehostemässäilyt olivat ainoat katselemisen arvoiset osat elokuvasta. Chicagon kaupunki koki filkassa kovia ja pitää kyllä myöntää, että työn jälki oli uskottavan aidon tuntuista ja lähestyi jo autenttisuutta. Elokuvasta löytyy myös eräs erikoinen yksityiskohta, jossa on kuvattu takaa-ajo The Island (2005) -elokuvasta tutulla valtatiellä. Oikeastaan kuvausryhmä ei edes käynyt kyseisellä tiellä kuvatessaan uusinta Transformers-elokuvaa, vaan kohtauksen tausta on lainattu toisesta Michael Bayn tuottamasta elokuvasta. Uusiokäyttö elokuvateollisuudessa ei ole mitenkään harvinaista, mutta tämä kohtaus vain vahvisti käsitystäni keinotekoisesta elokuvasta, joka jo muutenkin näytti leikkauspöydällä valmistetulta.