The Beatles taitaa olla yksi länsimaiden ellei jopa maailman tunnetuimmista kevyen musiikin yhtyeistä. Bändin kulta-ajoista on tosin jo aikaa puoli vuosisataa, mutta poppoon 1960-luvulla saavuttamat aikaansaannokset vaikuttavat yhä näinä päivinä. Kukapa ei olisi hiljan kuullut jonkin Beatles-sävelmän radiosta, televisiosta tai jonkun elokuvan taustalla. Yhtyeen jäsenistä on elossa enää puolet, mutta kymmenet ja taas kymmenet sen lauluista ovat jääneet ikivihreiksi. Beatlesin koko tuotanto tuli jokin aikaa sitten saataville moniin eri suoratoistopalveluihin. Itse kuuntelen ahkerasti Spotifyta, josta niin ikään löytyy Beatlesin koko kattava tuotanto. Vaikka en ole koskaan ollut mikään oikea Beatles-fani, kuuntelen silti mielelläni vanhoja klassikoita, jollaisia ei enää tunnuta sävellettävän.

Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band on The Beatles -yhtyeen kahdeksas albumi. Levyn äänitys aloitettiin loppuvuodesta 1966 ja valmista tuli keväällä 1967. Älppäri julkaistiin kesäkuun ensimmäisenä 1966, ja siitä tuli välittömästi suuri kaupallinen menestys. Levy keikkui kotimaassaan Iso-Britannian listakärjessä peräti 27 viikkoa eli puoli vuotta, mikä osoittaa levyn onnistuneen ainakin kaupallisessa mielessä. Kriitikoiden vastaanotto sen sijaan vaihteli, sillä olihan levy kummallinen sekoitus rockia, poppia ja vähän muitakin musiikkityylejä. Tutustuin levyyn ensimmäisen kerran vasta 1970-luvun puolivälissä, jolloin sen ilmestymisestä oli kulunut jo kymmenisen vuotta ja bändikin oli hajonnut useita vuosia aiemmin. Albumilta on jäänyt musiikkihistoriaan monia kappaleita, joita soitetaan yhä taukoamatta. Näistä mainitsemisen arvoisia ovat esimerkiksi Lucy in the Sky with Diamonds, When I’m Sixty-Four ja A Day in the Life. Oma suosikkini on With a Little Help from My Friends, jonka laulaa yhtyeen rumpali Ringo Starr. Vaikka levyn ilmestymisestä on kulunut viisikymmentä vuotta, on pitkäsoittoa mukava kuunnella ja muistella kaiholla menneitä aikoja, jotka eivät koskaan enää palaa, joidenkin mielestä onneksi eivät.