Pariskunta oli vastikään eronnut. Naiselta kului ensimmäinen päivä omaisuutensa pakkaamiseen laatikoihin, koreihin ja matkalaukkuihin. Toisena päivänä hän soitti muuttomiehet hakemaan hänen tavaransa. Kolmantena päivänä nainen istui viimeistä kertaa heidän kauniin olohuoneensa pöydän ääressä kynttilänvalossa. Hän laittoi pehmeää tunnelmamusiikkia soimaan ja nautti puoli kiloa katkarapuja, rasian kaviaaria sekä pullon hyvää valkoviiniä. Syötyään nainen kiersi jokaisessa huoneessa laittaen joka ikisen verhotangon onttoon sisäosaan kaviaarin kastettuja puoliksi syötyjä katkaravun pyrstöjä. Sitten hän siivosi keittiön ja lähti pois.

Kun mies sitten palasi uuden tyttöystävänsä kanssa taloon, muutaman ensimmäisen päivän aikana kaikki tuntui niin, niin ihanalta. Sitten, pikkuhiljaa, talo alkoi haista. He yrittivät kaikkea mahdollista: siivosivat talon, pyyhkivät paikat kostealla rätillä, tuulettivat koko asunnon. Tarkastettiin, ettei ilmastointikanavissa ollut mitään kuolleita eläimiä, matot vietiin pesulaan, ja ilmanraikastimia laitettiin roikkumaan joka puolelle. Seuraavaksi paikalle tilattiin tuholaistorjujat, ja huoneiston desinfioinnin ajaksi mies ja tyttöystävänsä joutuivat muuttamaan ulos huoneistosta parin vuorokauden ajaksi. Tämän jälkeen kallis kokolattiamatto jouduttiin uusimaan. Mutta mikään ei auttanut. Ihmiset lakkasivat käymästä kylässä pariskunnan luona. Remonttimiehet kieltäytyivät työskentelemästä talossa. Kotiapulainen irtisanoutui. Lopuksi he itsekään eivät kestäneet enää pidempään, vaan päättivät muuttaa pois talosta.

Kuukauden kuluttua, vaikka he olivat pudottaneet talosta pyydetyn hinnan puoleen, he eivät pystyneet löytämään ostajaa löyhkäävälle talolleen. Sana levisi, ja lopulta paikalliset kiinteistönvälittäjät kieltäytyivät ottamasta taloa välitettäväksi. Lopulta heidän täytyi ottaa pankista iso laina voidakseen hankkia itselleen uuden talon.

Sitten entinen vaimo soitti miehelle ja kyseli kuulumisia. Mies kertoi koko tarinan löyhkäävästä talosta. Nainen kuunteli kohteliaasti miehen koko vuodatuksen ja sanoi kaipaavansa kovasti vanhaa kotiaan ja kertoi olevansa valmis tinkimään erossa sovittua summaa pienemmäksi, mikäli hän vain saisi vanhan kotinsa takaisin. Mies ajatteli, että entisellä vaimolla ei ollut mitään käsitystä siitä, kuinka paha haju oli, ja hän suostui myymään talon naiselle hintaan, joka oli vain kymmenesosa talon alkuperäisestä arvosta, mutta vain sillä ehdolla, että entinen vaimo allekirjoittaisi paperit samana päivänä. Nainen suostui, ja hänen lakimiehensä hoiti paperit kuntoon tunnin kuluessa. Viikkoa myöhemmin mies ja hänen tyttöystävänsä katselivat hymyillen muuttomiehiä, jotka kantoivat kaikki heidän tavaransa ulos talosta, verhotangot mukaan lukien.