Maailma kehittyy päivä päivältä ja vuosi vuodelta. Yhteiskuntamme ei ole enää samanlainen kuin viime vuosisadan alussa. Parin sadan vuoden takaista teollista vallankumousta on seurannut jälkiteollinen vallankumous, joka puolestaan on kehittynyt rakennemuutosten sarjaksi eri elämänaloilla. Itse asiassa teollisia vallankumouksia on tainnut vyöryä useampiakin peräkkäin. Jokainen aikakausi on tuonut ihmiskunnalle jotain uutta, mutta samalla ympäristöstä on kadonnut tuolle aikakaudelle ominaisia tunnusmerkkejä. Tuskinpa enää tarvitaan haarniskoita valmistavia seppiä tai kovinkaan monta hevosvankkureiden rakentajaa. Näidenkin ammattikuntien katoaminen tai huomattava väheneminen on ollut aikansa rakennemuutos, kun uudenlaiset teknologiat ja niiden mukanaan tuomat teollisuudenhaarat ovat korvanneet silloiset ammattikunnat ja ammatinharjoittajat.

Viime aikojen uutisotsikoihin on kivunnut jo useamman kerran suomalaisten tavaratalojen taloudelliset ongelmat. Tavaratalokonsepti kehitettiin viimeistään 1800-luvulla. Tavaratalon perusidean tuntevat varmasti kaikki. Siinä yhden katon alle tai kerroksittain eri osastoihin on koottu kaikenlaisia hyödykkeitä kuluttajan ostettavaksi. Vastakohtana ovat luonnollisesti erikoisliikkeet, jotka ovat nimensä mukaisesti erikoistuneet johonkin tiettyyn tuotteeseen. Tavaratalojenkaan tarjonta ei ole loputon. Se on oikeastaan melko suppea, laajuuteen vaikuttaa moni seikka, joista käytettävissä oleva rajallinen tila lukeutuu päällimmäisiin. Juuri nyt tavarataloilla ei tunnu menevän kovin hyvin, mikäli on uskominen uutisiin. Joidenkin arvioiden mukaan tavaratalojen viimeaikaiset ahdingot johtuvat rakennemuutoksesta. Tavaratalojen omistajat selittävät ongelmiaan asiakkaiden käyttäytymisen muutoksilla. Asiakkaat kun ovat alkaneet ostaa nettikaupoista yhä enemmän.

Tavaratalokonseptin tulevaisuus näyttää epävarmalta. Verkkokaupat ovat kieltämättä lisänneet markkinaosuuttaan ja selityskin suotuisalle kehitykselle on perin yksinkertainen. Nettikaupan kustannusrakenne on erilainen kuin tavaratalon, sillä verkkokauppa ei tarvitse myymäläkiinteistöä eikä yhtä paljon myyntihenkilökuntaa kuin perinteinen tavaratalo. Tavaravalikoimakin on usein laajempi, joten kuluttajille on tarjolla paljon enemmän vaihtoehtoja kuin myymälöissä. Toisaalta kaiken tavaran varastointi maksaa, olipa sitten kyseessä tavaratalon hyllyt tai verkkokaupan varastorakennus. Varasto voidaan kuitenkin rakentaa halvempien kustannusten seudulle. Nettikaupalla on myös enemmän toimituskuluja kuin tavaratalolla, josta asiakkaat käyvät hakemassa tuotteet omalla kustannuksellaan. Herää siis kysymys, onko nettikaupankäynti sittenkään todellinen uhka tavaratalolle.

Tavaratalojen aikakausi saattaa olla ohi vielä eräänä päivänä. Nettikaupat tuskin korvaavat täysin syntyvää tyhjiötä markkinoilla. Jonkinlaiset pientavaratalot saattavat jäädä katukuvaan, mutta niiden tavaravalikoima on rajoittunut päivittäisiin hyödykkeisiin. Erikoistavaroita ostetaan jatkossakin erikoisliikkeistä, mikäli sellaisia vielä joskus tulevaisuudessa katujen varsilla sijaitsee. Kuluttaminen voi myös muuttua aivan toisenlaiseksi. Emme vielä tiedä, miten kolmiulotteinen tulostaminen muuttaa arkeamme. Saattaa olla, että pieniä perusesineitä tulostellaan kotona tarpeen mukaan ja ehkä vaatteetkin valmistuvat kotikoneella mittojen mukaan. Tavarataloille on nyt vaikea antaa oikein mitään neuvoja, sillä kaupankäynnin konseptina se kuulostaa kaiken nettielämän keskellä jo aikansa eläneeltä. Mielenkiinnolla jäämme joka tapauksessa seuraamaan, miten suomalaiset tavaratalot pärjäävät rakennemuutoksen keskellä.