Olen kerran jos toisenkin valinnut sen niin sanotun väärän kassajonon. En tarkoita, että jono sinänsä olisi väärä eli siis kiemurassa, vaan siinä mielessä väärä, että aina tuntuu kuin se vieressä oleva jono etenisi nopeammin kuin oma. Toisinaan onnistaa ja pääsee kuin varkain kassajonoon, joka etenee muita nopeammin. On hauska todeta tavaroita pakatessaan, miten samaan aikaan viereiseen jonoon jonottamaan tullut yhä seisoo odottamassa vuoroaan. Tietenkään tilanne ei ole hauska, kun osat vaihtuvat ja itse odottaa matavan jonon etenemistä.
Kassajonon etenemisnopeuteen on monta tekijää. Joskus vain sattuu kohdalle hidas kassavirkailija, joka vasta opettelee näppärää kassatyöskentelyä. Vasta-alkajan voi bongata esimerkiksi siitä, kun tavaraa pyöritellään viivakoodilukijan edessä ja yritetään etsiä sitä kadoksissa olevaa viivakoodia. Ja kun kone ei heti anna äänimerkkiä, taitaa olla helpointa näppäillä tuotenumero kassakoneeseen. Tämä puolestaan entisestään hidastaa etenemistä. Aina syy ei kuitenkaan ole kassavirkailijassa.
Silloin tällöin kassalle osuus asiakas, joka mitä ilmeisemmin on juuri rikkonut säästöpossunsa. Tiskille ladotaan kahmalokaupalla pieniä kolikoita ja niitä sitten aletaan laskea yhteisvoimin kassavirkailijan kanssa. Lopulta todetaan, ettei kolikot riitäkään ostosten maksamiseen, jolloin ne kerätään kiireettä yksitellen takaisin rahamassiin. Sitten etsitään sitä pankkikorttia, vai maksaisiko sittenkin luottokortilla? Mikä ero niillä korteilla muuten on? Taitaa olla varminta maksaa joka toinen kerta pankki- ja joka toinen kerta luottokortilla.
Vielä erikoisemmaksi jonottamisen tekee ihmisten laumakäyttäytyminen. Kun kassajonossa seisoo vähintään kaksi asiakasta, alkaa heti perään muodostua pidempi jono. Jono muodostuu siitäkin huolimatta, vaikka vieressä saattaa olla täysin vapaa kassa odottamassa rahastettaviaan. Osittain tämä on selitettävissä sillä, että ihmiset ajattelevat siinä lyhyemmässä jonossa olevan kuitenkin jotain vikaa, joten on parempi vain seurata muita. Eivät kaikki voi olla väärässä.
Välillä jostain kaukaa kuuluu vieno huuto: "Täällä on vapaa kassa!" Huuto on usein niin hiljainen, ettei monikaan sitä kuule. Ainoastaan valppaudella voi säästää omaa aikaansa tarkkailemalla kassoja. Joskus kassalle saapuu uusi virkailija, joka avaa kassan. Tällöin pitää rynnätä ensimmäisenä ja jättää paikkansa aiemmassa jonossa. Onneksi suomalaiset ovat hiljaa itsekseen mutisevia ja kotona kiukuttelevia eikä kukaan esitä vastalauseita, vaikka joku onnenonkija ryntääkin vasta-avatulle kassalle.