Vanhat sanonnat ovat kansanviisautta parhaimmillaan. Monet hyvät sanonnat ovat kuitenkin katoamassa päivittäisestä kielenkäytöstä, kun kieli kehittyy maailmanmenon mukana. Laiskalle henkilölle oli ennen vanhaan tapana sanoa: "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää." Tämä sananparsi on helppo tulkita. Jos jätät jotain tekemättä tänään, joudut tekemään sen kumminkin huomenna. Irvileuat ovat toisaalta vääntäneet tästä lauseesta hauskan opposition: "Miksi tehdä tänään se, minkä voi tehdä huomenna?" Vanha kansa kuitenkin tiesi ilman koulukirjojakin, kuinka elämässä tulee käymään. "Nuorena on vitsa väännettävä." Tässä on suurenmoinen elämänviisaus. Sen minkä tänään opettelet, palkitaan varmasti ennemmin tai myöhemmin.
Itsensä kouluttaminen kannattaa aina. Nykyään puhutaankin elinikäisestä oppimisesta. Uusia asioita tulee opeteltavaksemme jatkuvasti, kuten esimerkiksi matkapuhelimet, Internet ja uusimpana digitaalitelevisio. Emme voi estää kehitystä ja miksi sen tekisimmekään? Jatkuva kiinnostus uusia asioita kohtaan on tervettä ja pitää mielen virkeänä. Aivot saavat pohdittavaa. Jos aivot eivät jatkuvasti saa uusia pulmia ratkaistavakseen, olemme jo matkalla peruuttamatonta vegetatiivista tilaa. Palaan takaisin kansanviisauksien pariin ja kerron esimerkin elävästä elämästä.
Suoritin vuonna 1981 valtion kielitutkinnon virkamiesruotsinkielessä. En vielä tuolloin nähnyt tutkinnolle mitään käyttöä, ja se unohtuikin pariksi vuosikymmeneksi pöytälaatikon pohjalle. Muutama viikko sitten keskustelin erään opiskeluystäväni kanssa Unicafen ruokalassa Exactumissa. Keskustelimme opintojemme edistymisestä ja vertailimme puuttuvia kurssisuorituksia. Harmittelin hänelle, että edessä on vielä pakollinen suullinen ja kirjallinen kurssi ruotsin kielessä. Kerroin myös suorittamastani valtion kielitutkinnosta, mutta arvelin, onkohan siitä apua korkeakouluopinnoissa. Ystäväni kysyi, olenko tiedustellut kielikeskukselta, hyväksytäänkö tutkintoni osana suorituksia? Vastasin, etten ole edes miettinyt asiaa. Seuraavana päivänä sitten lähetin kopion tutkintotodistuksesta kielikeskukseen ja tänään sain tietää, että tutkinto on hyväksytty ja pakollinen ruotsin kieli on nyt sitten suoritettu. Tässä on mainio esimerkki siitä, miten aikoinaan taakse jätetty asia pulpahtaa aivan odottamattomassa tilanteessa jälleen eteen. Kannattaa siis vääntää se vitsa nuorena.