Kapean sektorin ammattilaisilta vaaditaan jatkossa laveampaa näkemystä palveluyhteiskunnasta. Enää ei riitä oman erityisalueensa läpikotainen tunteminen, vaan tämän lisäksi on kyettävä näkemään suurempia kokonaisuuksia ja osattava sijoittaa oma osaamisalueensa palveluyhteiskunnan kartalle. Asiantuntijoilta on ennenkin vaadittu eri tilanteissa kykyä nähdä metsä puilta eli taito luoda "Big Picture" kohteena olevasta toimeksiannosta. Aina tämän kokonaiskuvan hahmottaminen ei onnistu, ja joillekin se on täysin mahdotonta jopa vuosien yrittämisen jälkeen. Tietotekniikassa on yleistä, että ohjelmistosuunnittelijat näkevät vain oman lähdekoodinsa ja ovat valmiita keskustelemaan pitkiä toveja ohjelmointimenetelmistä, versionumeroista ja kikka kuutosista. Tällaisten vertikaalisten erityisosaamisten rinnalle on yhä enenevässä määrin ryhdytty vaatimaan horisontaalista monialaosaamista. Palveluyhteiskuntaan on syntynyt uusi käsite eli T-ihminen.

T-kirjainta muistuttavassa osaamismallissa ammattilaisen erityisosaaminen sijoittuu vertikaaliakselille ja monialaosaaminen horisontaaliakselille. Tällaisia ammattilaisia on ryhdytty palvelutieteissä kutsumaan T-ihmisiksi. T-ihmisiltä vaaditaan kykyä omaksua asiakkaansa liiketoimintamalli, ja heidän on kyettävä osallistumaan yhä kokonaisvaltaisemmin jopa asiakkaansa liiketoiminnan strategiseen suunnitteluun. Tämä puolestaan johtaa siihen, että palveluammattilaisen on paneuduttava entistä tiiviimmin asiakkaan liiketoimintaan, jolloin pelkkä kapea erityisosaaminen ei enää riitä. T-ihmisten koulutus tulee asettamaan uusia haasteita. Koulutuksen on jatkossa oltava monimuotoisempaa ja humanististen tieteiden sekä liiketoiminta- ja tekniikkaopetuksen keskinäiset painotussuhteet on määriteltävä uudelleen.

Asiakkaalle tällaiset osaajat ovat elintärkeitä, sillä palveluyhteiskunnan toiminnan edellytyksenä on tehokas ja tuottava infrastruktuuri. Palvelut käyttävät hyväkseen yhä enemmän ja enemmän tietotekniikkaa ja tietoliikennettä, jotka on osattava punoa osaksi liiketoimintastrategiaa. Palveluntuottajat ovat kuitenkin oman alansa eli palveluiden tuottamisen ammattilaisia ja siksi T-ihmisten osaaminen saattaa muodostua jopa yrityksen kriittiseksi menestystekijäksi. Palveluyhteiskuntaan siirtyminen edellyttää myös palveluiden tehokkuuden mittaamisen kehittämistä. Teollisuustuotannosta tuttu pelkkiin tuloslukuihin ja kustannustehokkuuteen nojaava arviointi ei täytä tulevaisuuden palveluyhteiskunnan kriteereitä. Palvelutuotannon laatua tullaan jatkossa mittaamaan henkilöstön motivoituneisuudella ja työtyytyväisyydellä. Palveluyhteiskunnassa hyödykkeen rooli on muuttunut kaupanteon kohteesta kaupanteon välineeksi, ja monilla palvelualoilla hyödyke on korvautunut kokonaan suoritteella. Asiakas odottaakin nyt saavansa palvelua ja sitä voi antaa vain motivoitunut ja työhönsä tyytyväinen työntekijä.