Eilinen sunnuntaipäivä oli ainakin Helsingissä lähestulkoon helteinen. Lämpöä riitti kuin muutaman viikon takaisina hellepäivinä. Aivan huippulukemiin ei nyt päästy, mutta monet kaupungilla olleet lämpömittarit näyttivät alkuiltapäivästä 23 lämpöasteen lukemia. Tänään kaikki oli toisin. Taivaan yli vaelteli pitkin päivää mustanpuhuvia pilvilauttoja, jotka ohi kiitäessään lorauttivat sankat vesisateet kaupungin kaduille. Olin juuri lähdössä bussilla keskustaan, kun vettä alkoi ripotella taivaankannesta. Onneksi ehdin sisään linjuriautoon ennen kuin todellinen kaatosade sai katuojat lainehtimaan. Yhtäkkiä vettä tuli kuin saavista kaataen, ja minä istuin joukkoliikennevälineen kyydissä mukavasti sateensuojassa. Sääennusteet ovat luvanneet samankaltaista keliä koko viikoksi, mikä saattaa hieman hillitä ensi torstaina tulevaa taiteiden yötä pääkaupungissa.

Kalenterin mukaan elämme edelleen melkein keskikesää. Elokuu on vasta puolivälissä, mutta muutamat yritykset ovat alkaneet jo koristella esimerkiksi Facebook-sivujaan ruskanvärisillä valokuvilla. Syksyä ollaan siis ottamassa vastaan vähän niin kuin väkipakolla, ja tottahan se on, ettei allakanmukaiseen syyskuuhun ole aikaa jäljellä enää kuin pari viikkoa. Syksyn läheisyys on aistittavissa muutenkin kuin märkänä vesisateena. Lämpötilat ovat pudonneet radikaalisti heinäkuun helteistä hädin tuskin viiteentoista asteeseen. Sitten vielä kesäflunssat vaivaavat ihmisiä ja kaikenlainen epämukavuus alkaa vallata taas alaa. Syksyn harmaus ja ankeus on monella tapaa kouriintuntuvaa.