Suomen Pankki on kuluvana vuonna esitellyt taideaarteitaan yleisölle. Taidenäyttelyt ovat olleet osa pankin 200-vuotisen taipaleen kunniaksi järjestettyjä tilaisuuksia, ja ne ovat olleet suuressa suosiossa. Ensimmäiset näyttelyt avattiin alkuvuodesta talven pakkasissa, jolloin pankkiin jonotettiin purevan kylmässä talvisäässä tuntikaupalla. Suosio oli niin suuri, että näyttelyitä päätettiin jatkaa kesän lämpiminä päivinä. Taidekokoelma oli jälleen nähtävillä noin viikon ajan viime viikonloppuun asti. Piipahdin näyttelyyn sunnuntaina, mutta tällä kertaa yleisöryntäyksestä ei ollut tietoakaan. Sisään pääsi jonottamatta eikä pankin tiloissakaan ollut ahdasta. Kävijät pääsivät näkemään upeita taideteoksia omassa rauhassa.

Suomen Pankin päärakennus oli sisältäpäin jo itsessään näkemisen arvoinen. Pääkonttorin rakentaminen alkoi vuonna 1878, kun saksalainen Ludwig Bohnstedt (1822-1885) voitti roomalaista renessanssia edustavalla ehdotuksellaan arkkitehtikilpailun muutamaa vuotta aiemmin. Kilpailu oli ensimmäinen Suomessa ja samalla kansainvälinen mittelö, johon saapui kaikkiaan yhdeksän ehdotusta. Tämä maailman neljänneksi vanhin keskuspankki oli perustettu vuonna 1811 Suomen siirryttyä Ruotsin vallan alaisuudesta Venäjän hallinnon alaiseksi Haminan rauhassa vuonna 1809. Pankki toimi aluksi Turussa, mutta muutti Helsinkiin vuonna 1819. Toimittuaan ensin tilapäisissä tiloissa syntyi 1800-luvun puolivälin jälkeen tarve omalle päärakennukselle. Peruskivi muurattiin toukokuussa 1879 ja rakennus valmistui neljän vuoden hartaan urakoinnin jälkeen vuonna 1883 nykyiselle paikalleen Snellmaninaukiolle. Rakennustöitä hidastivat viranomaisten erinäiset erimielisyydet ja ristiriidat, jotka lopulta johtivat myös rakennuskustannusten kaksinkertaistumiseen päätyen noin miljoonaan silloiseen markkaan.

Vierailulla pääsi tutustumaan itse pankkirakennukseen sekä sen suojiin kerättyihin taideaarteisiin. Ehkä näyttävin ja kuuluisin näistä taideteoksista oli pankin portaikkoon vuonna 1933 valmistunut Juho Rissasen (1873-1950) lasimaalaussarja. Toinen maamme taidehistorian helmi tuli vastaan toisen kerroksen Kuparikanta-salissa, kun pääsin ihailemaan Akseli Gallen-Kallelan (1865-1931) vuonna 1889 valmistunutta Aino-triptyykkiä. Teos liittyy olennaisena osana Kalevala-aiheisiin kuvaelmiin ja sitä voidaan pitää maamme yhtenä huomattavimmista taiteellisista tuotoksista. Maalauksen historia sinänsä on kiehtova ja siitä voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta kierrokseni huipputaiteen parissa jatkui. Satuin juuri sopivasti toisen kerroksen edustustiloihin, kun Kultakanta-salissa alkoi tietoisku pankin historiasta. Ruotsinkielinen esitys keräsi noin kymmenkunta kuulijaa. Selostus ruotsin kielellä ei tahtonut oikein onnistua ja suoraan paperista luettuna ja osin suomenkielisillä sanoilla täytettynä se kuulosti vähän samalta kuin olisin itse sen pitänyt.

Näyttelyyn ja sen 80 teokseen tutustumiseen vierähti aikaa melkein tunti. Lyhyemmänkin visiitin olisi voinut toki tehdä jättämällä tietoiskut ja henkilökunnan mielenkiintoiset esitykset väliin, mutta juuri ne toivat jännittävää lisätietoa teosten taustoista ja tekivät taidekierroksesta entistä kiehtovamman. Pankin uumenissa vuosikymmeniä maanneet ja vain harvoille sekä valituille nähtävillä olleet mestarilliset taideteokset pääsivät muutaman päivän ajan suuren yleisön ihailtaviksi. Toivoa vain sopii, että tämänkaltaiset taidenäyttelyt jatkuvat ja avaavat myös muiden instanssien suljetut taidesalit. Pankeilla ja vakuutuslaitoksilla lienee julkishallinnon lisäksi melkoiset kokoelmat, joita kansa voisi käydä ihailemassa paikan päällä. Onneksi muutamiin taidekokoelmiin pääsee tutustumaan netissä virtuaalimatkan myötä.