Syyskausi alkaa lähestyä ja siitä merkkinä ovat erinäiset valmistelut. Kiukaankivien vaihtaminen on yksi merkki lähestyvästä syksystä ja sitä seuraavasta talvesta. Vuoden aikana ja viimeistään kesällä loppuun kuumennetut kivet saivat huutia, kun tilalle tuli ladottua uudenuutukaiset murikat. Läksin jo aamuvarhaisella rautakauppaan vetokärryjen kanssa ostamaan laatikollisen kiukaankiviä. Vetokärryt olivat ehdottomat tässä puuhassa, sillä 20 kilon painoista laatikkoa ei kukaan kanna muutamaa metriä kauemmas. Vanhat kivet olivat alkaneet jo murentua ja kiukaan alle lattialle putoili silloin tällöin kivenmurusia muistutukseksi tulevasta vaihto-operaatiosta. Nostin pakkauksen löylyhuoneen puolelle ja avasin sen vetämällä ensin vanteet ehjinä molemmista päistä. Halusin säilyttää vanteet, sillä suunnittelin pakkaavani vanhat kivet laatikkoon ja sulkevani sen sitten samoilla vanteilla. Nostin uudet kivet alustalle lauteiden päälle ja poimin kiukaasta vanhat murikat tyhjentyneeseen pahvilaatikkoon. Suljin looran ja pujotin vanteet sen ympärille. Laatikko kuluneine kivineen oli nyt valmis kaatopaikalle.

Yksi vanhoista kivistä pääsi putoamaan ritilän läpi kiukaan pohjalle. Kiukaan pohja oli sen verran syvällä, etten ulottunut sinne käsikopelolla. Tuumiessani siinä, miten saan kiven kiukaasta pois, löysin laitteesta mahdollisen suunnitteluvirheen. Pesän puoliväliin oli kiinnitetty ritilä vastusten ympärille. Ritilän tarkoituksena oli nostaa pohjaa niin, että kivet asettuivat vastusten kärkien ympärille ja siitä vielä jonkun matkaa niiden yläpuolelle. Ritilä ei irronnut eikä sen kaiketi ollut tarkoituskaan irrota, sillä se oli kiinnitetty metalliseen sisävaippaan mekaniikalla, joka salli ritilän liikuttelun muutaman sentin eri suuntiin, mutta ei päästänyt sitä irtoamaan. Järkevintä olisi ollut valmistaa vaippaan sellaiset kiinnikkeet, että ritilän olisi voinut vain nostaa niiden päälle. Nyt ritilä seisoi kiinni kiukaassa kuin täi tervassa. Hain työkalupakista papukaija- eli siirtoleukapihdit. Ne ulottuivat juuri ja juuri kiveen, kun pitelin pihtejä sormenpäillä aivan niiden varsien päistä. Sain kivestä otteen ja puristin pihtejä niin lujaa kuin pystyin, jotta nupu ei olisi pudonnut. Nostin saaliin hitaasti ylemmäksi ja otin kivestä otteen vasemmalla kädellä oikean yhä puristaessa pihtejä minkä jaksoi. Hetken ähellyksen jälkeen sain kiven kiukaan pohjalta ja loput murut imuroin pölypussin uumeniin.

Ladoin uudet kivet mielestäni ilmavaan asentoon. Kiukaankivien asettelusta ei kuitenkaan saisi tehdä aivan tiedettä, vaikka silläkin on oma osuutensa saunan lämmittämisessä. Asettelin isommat murikat alimmaksi ja jätin niiden väliin reilusti ilmatilaa. Loput laatikon sisällöstä olikin sitten helppo vain nostella päällimmäiseksi eikä kiukaankivien vaihtaminen lopulta kestänyt muutamaa minuuttia kauempaa. Urakan päätteeksi laitoin saunan lämpiämään. Vanhoilla kivillä lämmitys tavoitelämpöön oli kestänyt reilut parikymmentä minuuttia, mutta uusilla aineksilla löylyt olivat valmiit jo vartissa. Tässä lienee osasyynä kiukaankivien uudelleenasettelu, sillä ajan mittaan kivet alkavat lämpölaajenemisen liikuttelemina vähitellen tiivistyä toisiinsa, jolloin ilmankierto heikkenee. Löylyt olivat kuumat eli kiukaankivien vaihto-operaatio oli kaikesta päätellen onnistunut.