Varma merkki kesälomien päättymisestä on koulureppujen ja muidenkin koulutarvikkeiden ilmestyminen kauppojen hyllyille. Vielä on muutama viikko jäljellä koululaisten kesälomaa, ja tänä aikana hankitaan varusteet seuraavaa kouluvuotta varten. Tietenkin varustelua täydennetään pitkin vuotta ja keväällä taas hankintaan uudet vetimet ja kenties hieman juhlallisemmat asut koulujen päättäjäisiä varten. Monille koululaisille onkin tärkeää aloittaa koulu uusissa vaatteissa ja ehkä uusi reppu selässä. Pienet muutokset koululaisten elämässä motivoivat ja antavat uutta virtaa jaksaa taas yksi lukuvuosi loppuun.

Kaupat aloittavat koulutarvikkeiden markkinoinnin hyvissä ajoin jo heinäkuun puolella. Pyyhekumien, vihkojen ja kynien lisäksi tarjolla on reppuja, kenkiä ja vaatteita. Monet kaupat ovat ottaneet kohderyhmäkseen vuodenaikojen mukaan niin koululaiset kuin nuoretkin kuluttajat. Erityisesti olen hämmästellyt, miten vähän markkinointia kohdistetaan vanhemmille aikuisille ja vanhuksille. Tarkoitan tässä 40 vuotta täyttäneiden henkilöiden ikäryhmää, joille ei tunnu löytyvän mitään kunnollista tarjottavaa.

Kun katson mainoslehtiä, ovat lähes kaikki mainokset suunnattu naisten kauneudenhoitoon tai nuorten ja lasten pukeutumiseen. Aikuisten miesten pukeutumiseen ei juurikaan panosteta, ainakaan markkinointimielessä. Saman ilmiön voi havaita tavaratalojen vaateosastoilla, joista on toisinaan hyvinkin vaikeaa löytää vaatteita, jotka istuvat tarkoittamalleni kohderyhmälle. Aivan kuin eläkeläiset tuupattaisiin halpahalleihin ostamaan kahisevia tuulipukuja ja kympin lenkkareita.

Katsoin eräänäkin päivänä, miten muuten hienosti pukuun pukeutunut eläkeläismies kulki valkoiset lenkkitossut jalassa. Kaipa ne ovat mukavat jalassa, mutta asukokonaisuus ei oikein istunut. Sillähän ei tietenkään ole täällä Suomessa mitään merkitystä, koska niin monet pukeutuvat muutenkin rumasti. Ihmiset ajattelevat enemmän kukkaroaan kuin tyylikkyyttä. Toisille halpahallin lenkkarit ovat myös käytännölliset. Vaatteet ovat kieltämättä ylihinnoiteltuja maassamme.

Hinnoitteluun ei niinkään vaikuta esimerkiksi kuljetuskustannukset vaan pienet markkinat ja hypeily vaatemerkeillä. Hyvänä esimerkkinä käy vaikkapa Dickies vaatemerkki, joka Yhdysvalloissa on tunnettu työvaate maatiloilla. Nämä vaatteet ovat Valloissa erittäin edullisia ja niitä myydäänkin pääsääntöisesti maatalousmarketeissa raskasta maataloustyötä tekeville miehille. Suomessa kyseinen vaatemerkki on brändätty nuorten merkkituotteeksi ja hinnat on keinotekoisesti nostettu pilviin. Amazonin vaatekaupassa eräskin paita maksaa vain noin 10 euroa, kun Suomessa samasta paidasta saa pulittaa jopa 60 euroa. Vaikka paidan ostaisi verkkokaupasta ja maksaisi siitä kuljetuskustannukset, tullin ja arvonlisäveron, ei hinta tämänkään jälkeen ylitä 20 euroa. Enää ei siis kannata ihmetellä, miksi suomalaiset pukeutuvat niin halvan näköisesti ja rumiin vaatteisiin.