Tähtisaaga Star Wars täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Tämä avaruussatu sai alkunsa tavanomaisesta elokuvasta. George Lucas ohjasi ensimmäisen tähtimittelön 1977 elokuvateattereihin tulleessa elokuvassa, jonka nimi vielä tuolloin oli kaikessa yksinkertaisuudessaan vain Tähtien sota. Avaruusseikkailut olivat tavallisia aiheita 1970-luvun lopussa ja vielä 1980-luvun alkuvuosina. Tähtien sota -elokuvalla oli siis kaikki mahdollisuudet hävitä massan joukkoon. Olin tuohon aikaan hyvin kiinnostunut kaikesta avaruuteen liittyvästä. Niinpä myös Tähtien sota -filkkakin piti nähdä. Olen tästä ylpeä, sillä olen niitä harvoja, jotka ovat nähneet elokuvan oikein elokuvateatterissa. Sittemmin elokuva on saanut jatko-osia ja ensimmäinenkin leffa nimettiin uudestaan neljänneksi episodiksi Uusi toivo. Tuplatrilogia on valmis, vaikka sitkeät huhut ennakoivat kaikkiaan yhdeksän elokuvan rainakokoelmaa.

Tähtien sodan ainekset ovat tuttuja hyvän ja pahan vastakkainasetteluja. Vanhat ritaritarinat ovat tunteneet vastaavanlaisia juonia jo vuosisatojen ajan. Yliluonnolliset voimat, oudon näköiset otukset, ahneus, vallanhimo ja kosto ovat nekin perin tavallisia ritarijuttuja. Elokuvien lisäksi brändin ympärillä pyörii uskomattoman suuri kaupallinen koneisto. Käytännöllisesti katsoen kaikki mahdollinen on pistetty lihoiksi eikä taida markkinoilta puuttua juuri mitään, mistä ei vielä voisi rutistaa viimeisetkin dollarit pois. Oheistuotteet ovatkin erinomainen keino markkinoida elokuvaa ja ennen kaikkea tahkota lisää tuloja perinteisten lipputulojen lisäksi. Suomalaistenkin elokuvien tulisi rohkeasti ottaa myyntiin kaikkea mahdollista oheiskrääsää. Elokuvien taiteellinen sisältö saattaa luonnollisesti hieman kärsiä, kun kaupallisuus saa alaa. En pitäisi tätä kuitenkaan huonona kehityssuuntana. Elokuviin jää kyllä vielä taiteellinenkin aspekti, vaikka myynti ja markkinointi värittäisivätkin tuotantoa.