Muutaman vuoden takainen Snowpiercer-elokuva (2013) jäi minulta aikoinaan näkemättä. Eipä leffaa tosin paljon missään esitettykään. Filkka on mielenkiintoinen tieteiselokuva maailmasta, joka on jäätynyt ja jäljelle on jäänyt vain kourallinen ihmisiä omaa suljettuun ekosysteemiinsä. Nämä ihmiset matkustavat Snowpiercer-junalla ympäri jäätynyttä planeettaa ilman mitään sen suurempaa päämäärää ellei sitten elossapysymistä sellaiseksi lasketa. Juna on metafora kahden kerroksen väestä. On hyväosaisia ja on huono-osaisia, ja kaikkien on kyettävä elämään keskenään tiettyjen rajojen sisällä. Aluksi katsojaa hämmentää, miksi hyväosaiset kuljettavat mukanaan yhteiskunnan pohjasakkaa, mutta syy sillekin selviää filmin loppumetreillä. Elokuvaan on vaikea suhtautua vakavasti eikä siihen oikein osaa suhtautua huvittuneestikaan, vaikka molemmat elementit vallitsevat seikkailun ajan. Kaiken kaikkiaan leffassa on kohtalaisen raakaa väkivaltaa, mikä toisaalta kuvastaa elävää elämää kaikessa raadollisuudessaan.

Katsoin Snowpiercerin alkuviikosta Plejmo-suoratoistopalvelusta. Rainan hinta oli kolme euroa ja sillä sai katseluaikaa 48 tuntia. HD-tasoinen toisto virtautui hyvin ja katkoitta tabletilleni langattomassa verkossa. Katselua varten asensin tablettiin Plejmon oman Android-pohjaisen katseluapplikaation, joka ei eronnut muista vastaavista videosoittimista. Leffaan sai suomenkielisen tekstin lisäksi muutkin pohjoismaiset tekstitykset. Snowpiercer-elokuva pohjautuu Le Transperceneige -sarjakuvaan, jonka ranskalaiset sarjakuvataiteilijat Jacques Lob (1932-1990) ja Jean-Marc Rochette julkaisivat vuonna 1982. Alkuperäistä sarjakuvaa uskollisesti seuraava elokuva ei ole yhtään pöllömpi ja hyvää ajanvietettä pariksi tunniksi.